Työperäinen biomonitorointi (biologinen seuranta) on väline, jonka avulla voidaan arvioida altistumista kemikaaleille työssä. EU-OSHAn uuden oppaan tavoitteena on auttaa työterveyshuollon ammattilaisia ja johtajia perustamaan ja hallinnoimaan työpaikan biomonitorointiohjelmia kemikaalialtistumisen selvittämiseksi ja käyttämään tuloksia ennaltaehkäisyn parantamiseen.
Oppaassa esitetään yhteiset periaatteet ja selitetään biologisen seurannan ohjearvojen ja biologisten raja-arvojen rooli ja käyttö. Oppaassa käsitellään biomonitoroinnin käyttöä työpaikan kemikaalialtistuksissa altistumisen arviointia ja terveydentilan seurantaa varten, myös onnettomuuksien ja kemikaalivuodon yhteydessä.
Eettiset kysymykset
Koska biomonitorointiin liittyy mittauksia yksilöiltä kerätyistä biologisista näytteistä, on olennaisen tärkeää, että näytteen antavan henkilön oikeudet turvataan. Oppaassa selitetään, miten työpaikoilla voidaan perustaa tehokas biomonitorointiohjelma ja samalla suojella yksittäisten osallistujien oikeuksia. Lisäksi siinä tarkastellaan eettisiä kysymyksiä työntekijöiden yksityisyyden ja oikeuksien suojelemiseksi ja annetaan työntekijöille tietoa siitä, mitä he voivat odottaa tällaiselta seurannalta.
Biologinen seuranta
Vaarallisille kemikaaleille altistumisen arvioimiseksi käytetään erilaisia terveystarkkailumenetelmiä, kuten haastattelukysymyksiä ja lääkärintarkastuksia. Opas tarjoaa työntekijöille tietoa siitä, mitä työperäinen biomonitorointi voi sisältää, ja siinä käsitellään keskeisiä näkökohtia, kuten hyötyjä, rajoituksia, tulosten tulkintaa, tiedonsaantioikeutta, eettisiä kysymyksiä ja suostumusta.
Biologisesta seurannastaBiologisen altistumisen seuranta, jota kutsutaan yleisesti biomonitoroinniksi, on aineen tai sen aineenvaihduntatuotteiden (hajoamistuotteiden) mittaamista yksilöstä otetusta biologisesta näytteestä. Yleisimpiä näytetyyppejä ovat seerumi, veri ja virtsa, mutta useita muita näytetyyppejä on käytetty lähinnä tutkimuksessa, kuten sylkeä, hiuksia, hikeä ja uloshengitystä. Näytetyyppi määräytyy ensisijaisesti seurattavan aineen mukaan, mutta jos on olemassa useita vaihtoehtoja, niiden kerääminen on eriasteisesti invasiivista ja voi kuvastaa altistumisen eri aikavälejä. Usein biomonitoroinnissa kvantifioidaan näytteessä oleva kiinnostuksen kohteena oleva aine, mutta joskus on tarkoituksenmukaisempaa mitata biotransformaatiotuote (metaboliitti tai reaktiotuote DNA:n tai proteiinin kanssa, niin sanottu additiotuote tai addukti). Ihannetapauksessa hyvän biomarkkerin olisi heijastettava sisäistä annosta, oltava riittävän herkkä havaitsemaan merkitykselliset altistumistasot ja oltava spesifinen yksittäiselle aineelle (tai läheisesti toisiinsa liittyvien aineiden ryhmälle). Biologisten vaikutusten seuranta on kemikaalien imeytymisen aiheuttamien varhaisten biologisten vaikutusten mittaamista ja arviointia ennen kuin altistuneille työntekijöille aiheutuu terveyshaittaa. Siihen kuuluu yleensä biokemiallisten reaktioiden mittaaminen – esimerkiksi plasman ja erytrosyyttien kolinesteraasiaktiivisuuden mittaaminen orgaanisille fosforituhoojille altistuneilta työntekijöiltä tai virtsan proteiinipitoisuuden lisääntymisen mittaaminen kadmiumille altistumisen jälkeen. Näillä vasteilla voi olla mahdollisia vaikutuksia yksilön terveyteen, ja ne voivat johtua muusta kuin työperäisestä altistumisesta. Tämän vuoksi biologisten vaikutusten seuranta työympäristössä olisi aina suoritettava työterveyslääkärin valvonnassa. Vaikutusbiomarkkereita käytetään pääasiassa tutkimuksessa tai kliinisissä arvioinneissa. |
