Asetelma ja ongelma

Vaarallisten aineiden kanssa työskentelyyn liittyvien vaarojen mittaaminen yrityksessäsi on erittäin tärkeää. Kaikkien tiettyjen aineiden kanssa työskentelystä aiheutuvien vaarojen mittaaminen on kuitenkin kallis ja aikaa vievä prosessi. Fujifilm on pyrkinyt vähentämään vaarallisten aineiden kanssa työskentelyyn liittyviä vaaroja hankkimalla tietoa työprosesseistaan ja soveltamalla mittauksia askel askeleelta.

Ratkaisu

Fujifilm käyttää omavalvontatyökalua, jossa asetetaan tärkeysjärjestys mittauksille, jotka on tehtävä työskenneltäessä vaarallisten aineiden kanssa. Työkalu koostuu useista vaiheista. Ensin aloitettiin inventaarion ajantasaistaminen, mikä tarkoitti sen selvittämistä, mitkä aineet olivat käyneet tarpeettomiksi. Työkalun mukaan mittaukset olisi tehtävä paikoissa, joissa riski on suurin. Aluksi tämä tarkoitti sitä, että heidän olisi tehtävä vähintään 900 mittausta yrityksessä ja 15 ainetta 60 paikassa. Supistamiseksi Fujifilm klusteroi samankaltaiset tilanteet, ja jäljelle jäi 300 mittausta. Tämän jälkeen he mittasivat vain ”pahimman mahdollisen skenaarion” paikat. Monille jäljelle jääneille aineille oli määriteltävä raja-arvot, joita varten he palkkasivat ulkopuolisen toksikologin. Ensin aineet rekisteröitiin vaarojen arvioimiseksi. Sitten arvioitiin riskit. Aineet järjestettiin sen mukaan, kuinka vaarallisia ne ovat, ovatko ne karsinogeenejä aiheuttavat, kuinka moni työntekijä altistuu niille jne. Seuraava vaihe on toimenpiteiden arviointi. Pitäisikö olla toimenpiteitä, ja jos pitäisi, niin mitä, ja onko aineille olemassa korvaavia aineita. Viimeinen vaihe on vaarallisten aineiden turvallisemman käytön ylläpitäminen.

Tulokset

Fujifilm on nyt tietoinen vaarallisista aineista, joiden kanssa se työskentelee, ja niiden vaarallisuudesta. Lisäksi tämä uusi prosessi tukee tarvittavaa ajattelutavan muutosta, ja se auttaa työntekijöitä ymmärtämään paremmin vaaroja ja toimenpiteitä riskien minimoimiseksi. Mittausten avulla on helpompi arvioida vaaroja ja ryhtyä oikeisiin toimenpiteisiin, kun uusia aineita käytetään. Lopuksi tämä prosessi antoi hyvän kuvan siitä, miten eri työpaikoilla työskennellään aineiden kanssa. He havaitsivat, että samojen aineiden pitoisuudet olivat suuremmat yhdellä työpaikalla kuin toisella. Tämä johtui eroista esimerkiksi siinä, rullaavatko työntekijät ainepusseja varovasti, kuten oli määrätty, vai lyövätkö he pussia saadakseen kaiken ulos, mikä aiheuttaa haittaa työntekijälle ja suoranaisille työtovereille.