Hessenin osavaltio Saksassa mittasi vuosina 2015 ja 2016 asfalttilaboratorioiden työntekijöiden altistumista Trikloorieteenille ja arvioi 14 hessiläisen yrityksen riskinhallintatoimenpiteitä (RMM). Kävi ilmi, että suurin osa yrityksistä ei hyödyntänyt täysimääräisesti mahdollisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, eivätkä ne siten täyttäneet kaikkia Saksan vaarallisia aineita koskevan asetuksen (GefStoffV) vaatimuksia. Vuonna 2017 tehtiin lisämittauksia kahdeksassa muussa valitussa yrityksessä, jotta voitiin osoittaa, miten RMM:ien hyvällä käsittelyllä voidaan vähentää Trikloorieteenille altistumista vähintään 1,3 mg/m³ (8h-Aikapainotettu keskiarvo (TWA), 95. persentiili).

Mitä on Trikloorieteeni?

Trikloorieteeni (TCE, TRI) on väritön, palamaton mutta karsinogeeni halogeeni, jota käytetään laajalti tehokkaana teollisena liuottimena orgaanisten aineiden, kuten öljyn, rasvan ja bitumin, käsittelyyn. Vähemmän vaarallinen tetrakloorieteeni korvasi kuivapesuaineena sen rakenteellisen analogin jo 1950-luvulla.

Saksassa Trikloorieteeniä vaaditaan edelleen virallisesti asfalttitesteissä. Bitumin uuttaminen suoritetaan niin sanotuissa asfalttianalysaattoreissa. Vaikka nämä koneet ovat suljetun kierron järjestelmiä, koko prosessin aikana asfalttinäytteen lataamisesta asfalttianalysaattorin pesukammioon bitumin talteenottoon kiertohaihduttamalla on monia vaiheita, joissa työntekijät voivat altistua Trikloorieteeniä, erityisesti hengittämällä sitä.

Karsinogeenisen, perimää vaurioittavan, nefrotoksisen ja neurotoksisen luonteensa vuoksi trikloorieteeni on REACH-asetuksen hyväksyntäluettelossa (liite XIV) mainittu erityistä huolta aiheuttava aine. Nykyinen lupa (REACH/18/9/4) sallii sen käytön jatkokäyttäjille tietyissä olosuhteissa uuttoliuottimena asfalttianalyysissä ainoastaan toimittajan hakemuksessa kuvatulla tavalla. Luvan voimassaolo päättyy 21. huhtikuuta 2023. Siihen asti työnantajien on suojattava asfalttilaboratorioissa työskentelevät työntekijänsä Trikloorieteeni-höyryiltä muilla kuin hakijan kuvaamilla RMM-toimenpiteillä.

Ratkaisu

Julkaisussamme”Arbeitsplatzbelastungen durch Trikloorieteeni in der Asphaltanalytik bei Umsetzung des Stands der Technik” esitetään yhteenveto alla esitetyistä tarvittavista RMM:istä, jotta asfalttilaboratorioissa työskentelevät työntekijät voidaan suojella tehokkaasti Trikloorieteenin aiheuttamilta vaaroilta.

• Asfalttilaboratorion toiminta TRGS:n (Technical Rule for Hazardous Substances) 526 ”Laboratories” vaatimusten mukaisesti.
• Kaikkien Trikloorieteeniä koskevien toimintojen ja prosessien suorittaminen DIN EN 14175-2 -standardin vaatimusten mukaisissa huurrekammioissa tai vastaavissa teknisissä laitteistoissa, joiden tehokkuus on testattu. Asfalttianalysaattorin ja pyöröhaihduttimen lisäksi tähän kuuluvat myös bituminpesukone ja kuivauslaatikko.
• Sekä tuoretta että käytettyä Trikloorieteeniä sisältävät säiliöt on varastoitava TRGS 510 ”Vaarallisten aineiden varastointi muissa kuin kiinteissä säiliöissä” -standardin mukaisesti.
• Trikloorieteenillä suoritettavat avustavat työt voivat aiheuttaa lisäaltistusta ja siten lisätä taustakuormitusta, eikä niitä siksi sallita näiden sääntöjen mukaisesti.
• Jos samassa huurrekaapissa käytetään useita laitteistoja, huurrekaappi on varustettava riittävillä liukuovilla siten, että vain yksi osa etupuolta on avattava, jotta kyseiseen laitteeseen päästään käsiksi.
• Asfalttianalysaattorin ja muiden laitteiden asennus, kytkentä ja käyttö on suoritettava järjestelmän valmistajan käyttöohjeissa annettujen ohjeiden mukaisesti.
• Teknisten asiantuntijoiden on suoritettava asfalttianalysaattorin vuosittainen tarkastus ja huolto.
• Savukaappijärjestelmän toiminta ja tehokkuus on tarkistettava vähintään kerran vuodessa.
• Asfalttianalysaattorin täyttämiseksi tuoreella Trikloorieteenillä tai käytetyn Trikloorieteenin ja bitumin Trikloorieteeniseosten poistamiseksi varasto- tai jätesäiliöt on liitettävä suoraan asfalttianalysaattoriin kytkimen kautta, jotta täyttö ja poisto voidaan suorittaa suljetussa kierrossa.
• Kun bitumin Trikloorieteeni-seosta uutetaan, keräysastia (yleensä lasinen pyöreäpohjainen pullo) on liitettävä suoraan asfalttianalysaattorin tyhjennysventtiiliin tiiviin liitännän avulla. Trikloorieteenin höyryfaasi johdetaan putkea pitkin joko asfalttianalysaattorin säiliöön tai jäteastiaan, josta käyttämätön bitumin Trikloorieteeniseos kerätään talteen (kaasunpoistomenettely).
• Bitumi-Trikloorieteeni-osta sisältävä pyöreäpohjainen pullo on pidettävä suljettuna lasitulpalla myös huurukaapissa.
• Bitumin talteenoton yhteydessä tislattava Trikloorieteeni johdetaan takaisin asfalttianalysaattoriin sentrifugin kautta.
• Bitumin saastuttamia työvälineitä ei saa puhdistaa manuaalisesti Trikloorieteenillä. Trikloorieteenin käytön yhteydessä on käytettävä suljettua bituminpesukonetta, jota käytetään savukaapissa. Käsin tehtävään puhdistukseen on saatavilla sopivia, esimerkiksi kasviöljyestereihin perustuvia puhdistusaineita, jotka on kuitenkin käytettävä savukaapissa.
• Jos kivennäisaineet (kiviaines ja täyteaine) kuivataan asfalttianalysaattorissa useissa ajoissa pääuuton jälkeen, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ne sisältävät edelleen Trikloorieteeni-jäämiä. Trikloorieteeni-altistumisen välttämiseksi asfalttianalysaattorissa uutettujen kivennäisaineiden on pysyttävä savukaapissa, kunnes ne on jäähdytetty. Lisäkuivaus voidaan suorittaa myös lämmitetyssä kuivauslaatikossa, jota on käytettävä samassa savukaapissa kuin uuttolaitteistoa.
• Myöskään savukaapin sisällä olevia työpintoja ei saa puhdistaa Trikloorieteenillä. Tällaisiin tarkoituksiin on saatavilla sopivia puhdistusaineita, jotka perustuvat esimerkiksi kasviöljyestereihin.
• Asfaltin tiheys määritetään käyttämällä vain vettä.
• Sopivia fluorihiilikumista (FKM) valmistettuja kemikaalisuojakäsineitä on käytettävä kaikissa töissä, joissa iho voi altistua Trikloorieteenille.
• Vuotaneen trikloorieteenin riskittömään hävittämiseen on käytettävä sopivia kemiallisia sidosaineita, kemiallisia sidosaineita ottavia työvälineitä ja suljettavia jäteastioita sekä asianmukaisia henkilökohtaisia suojausmenetelmiä (kuten edellä mainittuja kemikaalisuojakäsineitä, luokan A suodattimella varustettuja puolinaamareita (korkeakattoisille orgaanisille yhdisteille) tai puhaltimella varustettuja hengityssuojaimia).