Viimeisimpien arvioiden mukaan 27 600 työntekijää EU:ssa altistuu mahdollisesti 1,3-butadieenille (1,3-BD). Vuosien 1990-1993 tietojen mukaan noin 31 600 työntekijää altistui. Altistuminen tapahtuu pääasiassa hengittämällä. 1,3-BD:n yhdenmukaistettu luokitus on CLP-asetuksen mukaan syöpää aiheuttava kategoria 1A (aineet, joilla tiedetään olevan karsinogeeni potentiaali ihmiselle pääasiassa ihmisestä saatujen todisteiden perusteella). Tärkeimmät karsinogeeniset vaikutukset ovat leukemia ja lymfooma).
Missä riskit ilmenevät
1,3-butadieeni käytetään pääasiassa synteettisten kumien (mukaan lukien styreenibutadieenikumi), kestomuovisten hartsien ja lateksin valmistuksessa sekä kemiallisena välituotteena (autojen ja teollisuuden kumituotteiden neopreenin valmistuksessa, PVC:n lujitteena käytettävän metyylimetakrylaatti-butadieeni-styreenipolymeerin valmistuksessa ja adiponitriilin (nailonin esiaste) valmistuksessa).
Työperäinen altistuminen tapahtuu pääasiassa 1,3-BD-monomeerin tuotantolaitoksissa ja styreeni-1,3-BD-pohjaisissa kumi/polymeeritehtaissa. Suuren altistumisriskin alaisiin ammatteihin kuuluvat prosessiteknikot purkauksessa, säiliölaitoksessa sekä puhdistus-, polymerisaatio- ja reaktioalueilla, Laboratorioteknikot ja huoltoteknikot.
Lisäksi työntekijät voivat altistua 1,3-BD:lle öljynjalostamon tuotevirroista tai sähkökirurgian aikana syntyvästä savusta.
Lisätietoja aineesta
1,3-BD on väritön kaasu, jota saadaan parafiinihiilivetyjen höyrykrakkauksesta. 1,3-BD:n päästöjä ympäristöön syntyy myös esimerkiksi autojen pakokaasuista, tupakansavusta, puupalojen savusta sekä kumin ja muovin poltosta. 1,3-BD:n ei tiedetä esiintyvän laajalti luonnontuotteena.
Mahdolliset vaarat
Työperäinen altistuminen 1,3-BD:lle on todennäköisintä hengitysteitse. Elintarvikkeiden ja juomaveden kautta tapahtuvan altistumisen odotetaan olevan hyvin vähäistä, jos noudatetaan asianmukaisia perushygieniatoimenpiteitä. Akuutti altistuminen 1,3-BD:lle voi aiheuttaa uneliaisuutta tai huimausta. Krooninen altistuminen 1,3-BD:lle liittyy lisääntyneeseen hemato-lymphopoieettisen syövän (eli leukemian ja/tai lymfooman) riskiin.
Mitä voit tehdä
Korvaavuutta olisi harkittava sovelluksissa aina kun se on mahdollista. Jos vaihtoehtoja ei ole saatavilla tai 1,3-BD:tä voi esiintyä sivutuotteena, altistumista on arvioitava säännöllisesti, jotta tiedetään, milloin toimiin on ryhdyttävä.
Altistumista 1,3-BD:lle voidaan vähentää monin tavoin. Suositeltavin lähestymistapa on käyttää teknistä valvontaa, kuten paikallista poistoilmanvaihtoa ja prosessin muuttamista. Jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä, voidaan toteuttaa muita toimenpiteitä, kuten hengityssuojainten käytön vaatiminen silloin, kun ilmanvaihto ei ole mahdollista, työntekijöiden velvoittaminen suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ennen tehtaalta poistumista sekä työntekijöiden suojalasien ja roiskesuojien antaminen tarpeen mukaan.
Lisäksi on tärkeää kouluttaa työntekijöitä riskeistä, turvallisista työkäytännöistä ja tehokkaista hygieniatoimenpiteistä. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä (PPE) tulisi käyttää vasta viimeisenä keinona, kun kaikki mahdolliset tekniset ja organisatoriset ratkaisut on otettu käyttöön.
Viitteet: RAC, IARC, ATSDR, NFA, OSHA, COM.