Faktat hitsaushuurut:stä

Arvioiden mukaan 1,2 miljoonaa kokoaikaista työntekijää työskentelee hitsauksen ja siihen liittyvien toimintojen parissa koko EU:ssa. Hitsausprosessin aikana syntyvät savut ja pölyt voivat sisältää kromi VI -yhdisteet, nikkeliyhdisteet ja kobolttiyhdisteet sekä muita karsinogeenejä ja vaarallisia aineita.

IARC on luokitellut hitsaushuurut ihmisille karsinogeeniksi (ryhmä 1). Hitsaajan ammatin arvioidaan lisäävän merkittävästi keuhkosyövän riskiä, mikä voi johtua metallien hitsauksesta syntyvän pölyn ja huuruiden hengittämisestä.

Missä riskit ilmenevät

Hitsaushuurut syntyy, kun metallit kuumennetaan kiehumispisteensä yläpuolelle (höyrystyvät) ja niiden höyryt tiivistyvät nopeasti erittäin pieniksi hiukkasiksi (kiinteät hiukkaset tai pöly). Tärkeimmät Euroopassa käytetyt metallit ovat teräs (seostamaton ja matala- tai keskiseosteinen), ruostumaton teräs (valurauta ja nikkelipohjainen) sekä alumiini ja alumiiniseokset.

Kaasuhitsaus, kaarihitsaus, puikkohitsaus, pehmeä- ja kovajuotos, juottaminen, lämpöleikkaus, liekin suoristus ja lämpöruiskutus ovat tärkeimmät hitsausprosessit, joiden aikana voi syntyä karsinogeenejä sisältäviä pölyjä ja savuja.
Hitsaushuurut altistuvat useilla aloilla, kuten laivanrakennuksessa, auto- ja konepajateollisuudessa, rakentamisessa (esim. sillat, portaat, parvekkeet), Lämpö-, vesijohto- ja ilmastointiasennus (LVI), liikenteessä ja televiestinnässä. Ammattiryhmät ovat pääasiassa hitsaajia, liekinsytyttäjiä ja metallityöntekijöitä sekä niiden lähellä työskenteleviä työntekijöitä.

Lisätietoja aineesta

Käytetyn hitsausmenetelmän tyyppi vaikuttaa pölyissä ja savukaasuissa syntyvien vaarallisten aineiden luonteeseen ja määrään. Hitsaus- ja kuumaleikkausprosesseissa syntyvä savu on vaihteleva seos vaarallisia aineita, joita voi hengittää. Hitsaushuurujen koostumus riippuu perus- ja lisäaineesta sekä hitsaustekniikasta. Hitsaustekniikoista, joissa päästöt ovat suurimmat, ovat laserhitsaus lisäaineilla, MIG-hitsaus (kiinteä lanka, nikkeli, nikkelipohjaiset seokset), MAG-hitsaus (kiinteä lanka ja täytelanka suojakaasulla tai ilman), laserleikkaus, autogeeninen liekkileikkaus, plasmaleikkaus, kaari- ja liekkiruiskutus. Hitsausprosesseissa mahdollisesti vapautuvia karsinogeeneja ovat beryllium-, kadmium-, kromi vi-yhdisteet, koboltti- ja nikkeliyhdisteet.

Mahdolliset vaarat

Akuutti altistuminen hitsaushuuruihin ja -kaasuille voi aiheuttaa silmien, nenän ja kurkun ärsytystä, huimausta ja pahoinvointia sekä metallihöyrykuumetta. Pitkäaikainen altistuminen hitsaushuurulle voi aiheuttaa keuhkovaurioita ja erilaisia syöpätyyppejä, kuten keuhko-, kurkunpää- ja virtsateiden syöpää. Tärkeimmät muut kuin syöpäsairaudet ovat akuutteja tai kroonisia vaikutuksia hengitysteissä, kuten keuhkoahtaumatauti, työperäinen astma ja hitsaajien keuhkot. Hitsauksen aikana vapautuva UV-valo voi kuitenkin aiheuttaa myös silmämelanooman. Lievän teräksen hitsauksen aikana vapautuvat hitsaushuurut (ja teräksen sisältämä mangaani) voivat aiheuttaa Parkinsonin taudin kaltaisia neurologisia oireita. Näihin oireisiin kuuluvat puhe- ja tasapainohäiriöt.

Mitä voit tehdä

Hitsaushuurujen aiheuttaman riskin tarkka suuruus riippuu kolmesta tekijästä: kuinka myrkyllistä huuru on, kuinka tiheää se on ja kuinka kauan sitä hengitetään. Voidaanko huuru poistaa siirtymällä kylmäprosessiin (esim. giljotiini) tai voitaanko käyttää erilaisia kulutusosia (puhtaampia sauvoja/lankoja)? Jos ei, paras ratkaisu on minimoida hitsaushuurut suunnittelemalla työ uudelleen ja harkitsemalla uudelleen käytettyjä tekniikoita ja materiaaleja, esimerkiksi imettävää hitsauspoltinta. Toiseksi ratkaisuja voisivat olla tehokkaiden yleisten ja paikallisten ilmanvaihtojärjestelmien (LEV) asentaminen ja oikea sijoittuminen (seisominen tuulen yläpuolella). Jos LEV-järjestelmällä ei voida varmistaa riittävää hallintaa tai jos LEV-järjestelmän asentaminen ei ole kohtuudella toteutettavissa, työntekijöiden on käytettävä sopivia hengityssuojaimia (RPE). Enintään tunnin kestäviin töihin suositellaan FFP3-kertakäyttömaskia tai puolinaamaria, jossa on P3-suodatin. Pidempiaikaisissa töissä on käytettävä akkukäyttöisiä, ilmansyöttöisiä suojavarusteita, joiden nimellissuojakerroin on vähintään 20 (APF20). Varmista, että hengityssuojaimelle tehdään istuvuustesti. Ulkona hitsattaessa paikallista ilmanvaihtoa ei voida käyttää, joten työntekijöiden on käytettävä sopivaa hengityssuojainta altistumisen hallitsemiseksi. Hitsaajien on ymmärrettävä niiden materiaalien vaarat, joiden kanssa he työskentelevät. On suositeltavaa tutkia asia, jos työntekijät ilmoittavat varhaisista oireista.

Viitteet: ECHA:n tutkimusraportti, EU-OSHA, HSE, IARC.