Noin 10 000-33 000 työntekijää EU:ssa altistuu akryylinitriilille työpaikoillaan. Ensisijaisena altistumisreittinä pidetään hengittämistä, vaikka työntekijät voivat altistua myös ihokosketuksen kautta, sillä akryylinitriili läpäisee helposti ihon.

Akryylinitriili on luokiteltu karsinogeeniksi luokkaan 1B (CLP-asetuksen mukaan), mikä tarkoittaa, että sillä oletetaan olevan syöpää aiheuttava vaikutus ihmisiin eläimistä saatujen todisteiden perusteella. Altistuminen akryylinitriilille voi aiheuttaa keuhkosyöpää ja on näyttöä siitä, että akryylinitriili voi aiheuttaa virtsarakon syöpää.

Missä riskit ilmenevät

Akryylinitriiliä käytetään ensisijaisesti akryyli- ja modakryylitekstiilikuitujen valmistuksen raaka-aineena. Muita tärkeitä käyttötarkoituksia ovat kemikaalien, kumituotteiden ja muovituotteiden valmistus; akryylinitriiliä ja styreeniä käytetään myös yhdessä styreeniakryylinitriilihartsin (SAN) ja akryylinitriilibutadieenistyreenihartsin (ABS) valmistuksessa.

Lisätietoja aineesta

Normaalilämpötilassa ja -paineessa akryylinitriili on kirkas, väritön neste, jolla on pistävä haju. Pieniä määriä akryylinitriiliä vapautuu poltettaessa kasviainesta, kuten biomassaa, puutavaraa ja tupakkaa. Akryylinitriiliä käytetään laajalti lentokone-, puolustus-, ilmailu- ja avaruusteollisuudessa sekä autoteollisuudessa.

Mahdolliset vaarat

Hengitettynä tai ihokosketuksen kautta imeytyneenä myrkyllisyyden ensisijainen kohde on keskushermosto.

Akryylinitriili voi myös ärsyttää paikallisesti ihoa, silmiä ja hengitysteitä ja herkistää ihoa. Osa tästä myrkyllisyydestä johtuu akryylinitriilin aineenvaihdunnasta syanidiksi.

Korkeammilla altistumistasoilla akryylinitriilin kanssa voi esiintyä muita vaikutuksia, kuten raajojen heikkoutta, hengitysvaikeuksia, huimausta, heikentynyttä harkintakykyä, syanoosia ja pahoinvointia, aina romahdukseen, epäsäännölliseen hengitykseen ja kouristuksiin asti, riippuen altistumisen annoksesta ja kestosta.

Akuutti inhalaatioaltistuminen akryylinitriilin nestemäiselle tai höyrymäiselle muodolle (usein onnettomuuspäästöjen seurauksena) on yhdistetty moniin vaikutuksiin, kuten nenän, silmien ja ylempien hengitysteiden limakalvojen ärsytykseen.

Altistumisen ja akryylinitriiliin liittyvän aivosyövän välisen latenssiajan osalta voidaan todeta, että latenssiaika on 30 vuotta.

Mitä voit tehdä

Työpaikalla altistuminen voidaan estää tehokkaimmin korvaamalla akryylinitriili, esimerkiksi ABS:n valmistuksessa se voidaan korvata metakryylinitriilillä (2-metyyli-2-propeeninitriili). Jos akryylinitriilin korvaaminen ei ole mahdollista eikä akryylinitriilin käyttöä voida välttää, on toteutettava toimenpiteitä altistumisen vähentämiseksi.

Tehokkain tapa välttää altistumista akryylinitriilille on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen poistoilmanvaihto, jota täydennetään työpaikan hyvällä ilmanvaihdolla, sekä tarkistettava niiden tehokkuus sen varmistamiseksi, että altistuminen minimoidaan niin pitkälle kuin teknisesti on mahdollista.

Arvioi altistumista säännöllisesti tarkistaaksesi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko tarpeen toteuttaa lisätoimia. Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen vaikutuksista, ja heitä on koulutettava säännöllisesti valvontatoimenpiteistä, joita tarvitaan akryylinitriilin turvalliseen käsittelyyn altistumisen estämiseksi. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa.

Varmista, että työntekijöillä on tarvittaessa riittävät henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja suojakäsineet. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä ei pitäisi käyttää ainoana ehkäisevänä toimenpiteenä. Mahdollisimman monet edellä mainituista teknisistä ja organisatorisista toimenpiteistä on toteutettava etukäteen. Varmista, että käytetään oikeita henkilökohtaisia suojausmenetelmiä, kuten silmien ja kasvojen suojaimia, käsineitä, suojavaatetusta ja hengityksensuojaimia. Lisäksi varusteita valittaessa on otettava huomioon niitä käyttävien työntekijöiden anatomia, ja kasvojen säätöön perustuvien hengityksensuojainten osalta on erittäin suositeltavaa, että jokaiselle henkilölle tehdään istuvuustesti. Lisäksi kaikkia työntekijöitä olisi ohjeistettava pesemään kätensä kunnolla ennen taukoa tai siirtymistä toiselle alueelle sekä pesemään itsensä ja vaihtamaan vaatteensa jokaisen työvuoron päätteeksi.

Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja vain tilapäisesti sen jälkeen, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on käytetty loppuun. Työntekijöiden olisi saatava tarvittavaa koulutusta ja tietoa henkilönsuojainten oikeasta käytöstä ja huollosta.

Viitteet: CLP, IARC, vaikutustenarviointi, RAC.