Arvioiden mukaan noin 5 miljoonaa työntekijää Euroopan unionissa altistuu kiteiselle piidioksidipölylle. Mineraalipölyt aiheuttavat suurimman riskin ympäristön aiheuttamiin keuhkosairauksiin kaivostoiminnassa, rakentamisessa ja joillakin muilla teollisuudenaloilla.

IARC on luokitellut hengitettävän kiteisen piidioksidin (RCS) ryhmän 1 karsinogeeniksi, mikä tarkoittaa, että sitä pidetään varmana syövän aiheuttajana ihmisissä. RCS voi aiheuttaa vakavia hengitystiesairauksia ja jopa keuhkosyöpää pitkäaikaisessa altistumisessa, ja riski aiheutuu pölyn hengittämisen kautta.

Missä riskit ilmenevät

Piidioksidipölylle altistutaan pääasiassa maanpäällisessä ja maanalaisessa kaivostoiminnassa sekä rakentamisessa (rakennustekniikka ja maa- ja vesirakentaminen). Maanalaisesta rakentamisesta on syytä mainita erityisesti maanrakennuksen, kalliorakentamisen ja tunnelien rakentamisen alat. Lisäksi kiteistä piidioksidia käytetään raaka-aineena muun muassa sementtiteollisuudessa, kemian-, keramiikka- ja lasiteollisuudessa (lasinsulatushiekka), valimoteollisuudessa (valimohiekka) sekä kumi-, muovi- ja maaliteollisuudessa (täyteaine). Myös maataloudessa tai puutarhaviljelyssä voi syntyä laajamittaisia pölypäästöjä, jotka voivat sisältää hengitettävää kiteistä piidioksidia. Useimmiten työntekijät työskentelevät mikroyrityksissä, joissa on enintään yhdeksän työntekijää.

Piidioksidipölyä syntyy pääasiassa piidioksidipitoisia mineraaleja sisältävien raaka-aineiden louhinnan ja käsittelyn aikana. Lisäksi piidioksidipölyä syntyy (pääasiassa koneellisissa, suurnopeuksisissa) käsittelytoimissa, kuten kiven, betonin, asfaltin, laastin, tiilien ja keraamisten tuotteiden leikkaamisessa, sahaamisessa, poraamisessa, hionnassa ja murskaamisessa. Muihin toimintoihin kuuluu kiteistä piidioksidia sisältävien kuivien materiaalien käsittely, sekoittaminen tai lapioiminen, ja myös prosessit, kuten paineilmapuhallus hiekalla tai lasilla, voivat johtaa piidioksidipölyn vapautumiseen.

Myös jo laskeutunut pöly voi nousta uudelleen ilmaan ajoneuvojen tai tuulen sekoittamana, jolloin myös työmaalla olevat ihmiset voivat altistua pölylle.

Lisätietoja aineesta

Kiteinen piidioksidi eli piidioksidi on maankuoren toiseksi yleisin mineraali. Sitä esiintyy vaihtelevia määriä useimmissa kivilajeissa, ja se muodostaa suurimman osan maailman hiekkakerrostumista. Sitä esiintyy myös savessa pienempinä määrinä. Tuotteet, joihin piidioksidia on sitoutunut, eivät ole vaarallisia. Piidioksidia sisältävien tuotteiden louhinnassa ja jalostuksessa eli räjäytyksissä, leikkaamisessa, lastuamisessa, poraamisessa, hionnassa jne. voi kuitenkin syntyä pieniä hiukkasia, jotka voivat joutua keuhkoihin ja vaarantaa ne (”hengitettävä kiteinen piidioksidi”).

Mahdolliset vaarat

Kiteisen piidioksidipölyn hengittämisen tärkein terveysvaikutus on silikoosin kehittyminen. Silikoosi on hengitetyn piidioksidipölyn aiheuttama pysyvä keuhkojen arpeutuminen. Fyysisen rasituksen yhteydessä ilmenee hengitysvaikeuksia, jotka joskus kehittyvät levossa hengenahdistukseksi. Joillakin ihmisillä on myös yskää, johon liittyy tai ei liity yskää. Silikoosin varhaisia oireita voi olla myös taipumus saada hengitystieinfektioita. On epäselvää, miten hengitettävä kiteinen piidioksidi tarkalleen ottaen aiheuttaa keuhkosyöpää – todennäköisin syy on pölyn kertyminen keuhkoihin. Sen myrkyllisyyden vuoksi elimistön luonnollisten puolustusmekanismien on vaikea poistaa pölyä, joten se jää keuhkokudokseen ja aiheuttaa jatkuvaa tulehdusta.

Mitä voit tehdä

Paras ratkaisu on estää hiukkasten muodostuminen korvaamalla ne esimerkiksi käyttämällä vähän pölyäviä tuotteita (esim. siilotavaroita säkkitavaroiden sijaan). Jos korvaaminen ei ole mahdollista, piidioksidipölylle altistuminen on estettävä tai ainakin vähennettävä. Pölyämisen ehkäiseminen tai vähentäminen voidaan saavuttaa käyttämällä vähäpölyisiä työmenetelmiä ja koneita, joissa työskennellään uuttamalla tai märkäkäsittelyllä. Puhdista työalueet ja työhuoneet säännöllisesti, vältä pölykertymiä ja ennen kaikkea vältä pölyn uudelleen sekoittamista siivouksen aikana (eli älä kuivana lakaise tai puhalla, vaan käytä pölynpoistolaitteita tai imureita). Seurataan jatkuvasti, muodostuuko pölyä ja onko riskinhallintatoimenpiteitä mukautettava.

Pölypitoisten toimintojen osalta työskentelyalueet olisi jaettava erillisiin alueisiin, joissa työtä voidaan tehdä peräkkäin, jotta estetään kolmansia osapuolia joutumasta kosketuksiin pölyn kanssa.

Henkilökohtaisia suojausmenetelmäjä (hengityssuojaimia) tulisi käyttää vain viimeisenä keinona, kun tekniset toimenpiteet eivät riitä suojaamaan käyttäjää haitallisten pölyjen, höyryjen tai kaasujen hengittämiseltä. Joissakin työpaikoissa tai työtehtävissä hengityssuojain voi kuitenkin olla ainoa käytännöllinen ratkaisu.