Euroopan unionissa noin 80 000 työntekijää altistuu mahdollisesti koboltille ja kobolttiyhdisteille. Tärkein työhön liittyvä altistumisreitti koboltille on kobolttihiukkasten hengittäminen. Koboltille altistuminen on yhdistetty lisääntyneeseen keuhko- ja sydänsairauksien riskiin. Kobolttimetalli ja useat yhdisteet on luokiteltu CLP:n mukaisesti yhdenmukaistetusti karsinogeeniseksi luokaksi 1B, mikä tarkoittaa, että ne todennäköisesti aiheuttavat syöpää ihmisessä. Lisäksi koboltti-metallille tai kobolttiyhdisteille altistumisen jälkeen voi esiintyä allergisia ihoreaktioita tai allergista astmaa. Koboltin ja monien kobolttiyhdisteiden on myös kuvattu vahingoittavan syntymättömän lapsen hedelmällisyyttä.

Missä riskit ilmenevät

Kobolttia on monissa sovelluksissa ja tuotteissa, esimerkiksi magneeteissa ja katalyytteissä. Kobolttiyhdisteitä tuotettiin aluksi teollisesti kuumuutta kestävinä pigmentteinä ja väriaineina niiden voimakkaan sinisen värin vuoksi. Nykyään kobolttia käytetään pääasiassa superseoksena sen lämpötilavakavuuden vuoksi ja ladattavien akkujen katodimateriaalina. Kovametalli- ja timanttileikkaustyökalujen valmistuksessa ja käytössä kobolttia käytetään sidosmateriaalina. Altistuminen voi tapahtua pölyn ja hiukkasten muodossa hitsauksen, pinnoituksen tai pintakäsittelyn, kuten passivoinnin, aikana. Myös akkujen kierrätys, kovametallia ja kobolttia sisältävien työkalujen valmistus sekä kobolttiyhdisteitä sisältävien jauheiden käsittely ovat altistumistapoja. Koboltin ja sen yhdisteiden käyttö on yleistä. Merkityksellisiä työaloja ovat akkuteollisuus, metalliteollisuus, kemianteollisuus, jalostusteollisuus, pigmenttien valmistus, tekstiilihuolto, nahka-, puu- ja paperiteollisuus. Käyttökohteita löytyy muun muassa autoteollisuudesta, ilmailu- ja avaruusteollisuudesta sekä puolustusteollisuudesta.

Lisätietoja aineesta

Koboltti on luonnossa esiintyvä hajuton, teräksenharmaa, kiiltävä ja kova raskasmetalli. On olemassa erilaisia kobolttisuoloja, joiden liukoisuus vaihtelee ja joilla on teollista merkitystä, esimerkiksi kobolttisulfaatti, kobolttidinitraatti, kobolttikarbonaatti tai kobolttidiasetaatti. Lisäksi koboltti lisää kulumiskestävyyttä, kovuutta ja mekaanista lujuutta esimerkiksi leikkaustyökaluissa. Sitä käytetään sideaineena kovametallituotannossa yhdessä volframikarbidin kanssa. Kobolttia sisältäviä katalyyttejä tarvitaan puhtaiden, vähärikkisten polttoaineiden tuotannossa. Korroosiosuojauksessa kobolttia hyödynnetään lämpimissä tai kuumissa ympäristöissä käytettävissä materiaaleissa, kuten moottoritiloissa, jarruissa ja koteloiden sähköosissa.

Mahdolliset vaarat

Työperäinen altistuminen koboltille ja kobolttiyhdisteille voi tapahtua lähinnä ilmassa olevien hiukkasten hengittämisen kautta. Koboltille voi altistua myös ihon kautta tai suun kautta käsin kosketuksesta suuhun. Kovametallien valmistuksessa tai timanttien kiillotuksessa altistuminen suurille ilmassa olevien kobolttihiukkasten pitoisuuksille voi johtaa akuutteihin hengitystieongelmiin ja jopa keuhkotulehdukseen (kobolttikeuhkosairaus tai kovametallikeuhkosairaus). Koboltti voi imeytyä verenkiertoon joko keuhkojen tai ruoansulatuskanavan kautta. Pitkäaikaisen, jatkuvan kobolttialtistuksen pitkäaikaisia vaikutuksia voivat olla ihon ja keuhkojen herkistyminen, keuhkojen toiminnan heikkeneminen, työperäinen astma, keuhkofibroosi, sydämen vajaatoiminta ja keuhkosyöpä.

Mitä voit tehdä

Tehokkain tapa estää altistuminen on korvata ne turvallisemmilla, koboltittomilla vaihtoehdoilla. Jos koboltin ja kobolttiyhdisteiden korvaaminen ei ole mahdollista eikä koboltin käyttöä voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi. Tehokkain tapa välttää altistuminen koboltille on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen poistoilmanvaihto ja työpaikan hyvä ilmanvaihto, sen varmistamiseksi, että altistuminen minimoidaan niin paljon kuin teknisesti on mahdollista. Suorita säännöllisiä altistumisen mittauksia sen tarkistamiseksi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko tarpeen toteuttaa lisätoimia. Biologisella seurannalla voidaan tukea altistumisen mittauksia, jos se on mahdollista kansallisen lainsäädännön mukaan.

Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen vaikutuksista, ja heitä olisi kannustettava ilmoittamaan hengitystieongelmien tai ihoallergioiden varhaisista oireista. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa. Lisäksi kaikkia työntekijöitä olisi ohjeistettava pesemään kätensä kunnolla ennen taukoa tai siirtymistä toiselle alueelle sekä peseytymään ja vaihtamaan vaatteet jokaisen työvuoron päätyttyä. Varmistetaan, että työntekijöillä on tarvittaessa riittävät henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja suojakäsineet. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vasta viimeisenä keinona sen jälkeen, kun mahdollisia teknisiä toimenpiteitä on harkittu.

Viitteet: CLP, ECHA (RAC), Koboltti-instituutti.