Arvioiden mukaan 10 539 työntekijää EU:ssa saattaa altistua isopreenille. Työpaikoilla, joilla isopreeniä valmistetaan tai käytetään, altistuminen voi tapahtua pääasiassa höyryjen hengittämisen ja ihokosketuksen kautta, mutta ihon kautta tapahtuvaa altistumista pidetään vähäisenä. CLP:n mukaan isopreeni luokitellaan karsinogeeniksi luokkaan 1B (H350: voi aiheuttaa syöpää). Krooninen ja runsas altistuminen voi johtaa maksasyöpään pääasiallisena vaikutuksena, mutta myös anemiaan, hajuepiteelin rappeutumiseen (nenän sisällä oleva kudos, joka osallistuu hajujen havaitsemiseen) ja selkäytimen valkean aineen rappeutumiseen.

Missä riskit ilmenevät

Isopreeniä käytetään monomeerinä polymeerien tuotannossa ja jalostuksessa. Lisäksi sitä käytetään välituotteena kemiallisten aineiden synteesissä. Altistumista voi tapahtua myös isopreenin valmistuksen aikana tai kun sitä käytetään kestävänä lentopolttoaineena. Työntekijät teollisuuskemikaalien valmistuksen ja muovi- ja kumituotteiden valmistuksen aloilla ovat altistumisen vaarassa.

Lisätietoja aineesta

Isopreeni on väritön syttyvä neste, jolla on mieto haju. Sen kiehumispiste on alhainen, vain 34 °C, ja sen höyrynpaine on erittäin korkea, 634 hPa, jo 21,1 °C:ssa. Tämä tarkoittaa, että se haihtuu nopeasti huoneenlämmössä. Vapautuvat höyryt voidaan hengittää tai ne voivat aiheuttaa räjähdyskelpoisen ilmakehän. Isopreeni on monissa kasveissa, eläimissä ja ihmisissä luonnostaan esiintyvä aineenvaihduntatuotteena. Monet puulajit vapauttavat isopreeniä suuria määriä (mutta se hajoaa nopeasti, joten pitoisuudet ympäristössä ovat alhaisia), ja se on havaittavissa myös ihmisen hengitysilmasta. Isopreeni itsessään ei ole genotoksinen, mutta se metaboloituu helposti genotoksiseksi mono- ja diepoksidiksi pääasiassa maksassa. Isopreeni-polymeerit ovat luonnonkumin pääkomponentti. Yleisimpiä isopreenistä valmistettuja tuotteita ovat renkaat.

Mahdolliset vaarat

Työperäinen altistuminen isopreenille on todennäköisintä höyryjen hengittämisen kautta. Yksittäinen tai lyhytaikainen altistuminen isopreenille voi aiheuttaa nenän, kurkun ja keuhkojen ärsytystä ja johtaa päänsärkyyn tai huimaukseen. Vaikka akuutti myrkyllisyys on vähäistä (eli on hyvin epätodennäköistä, että yksittäinen lyhytaikainen altistuminen johtaa kuolemaan), pitkäaikainen tai toistuva altistuminen isopreenille liittyy maksasyöpään, hajuepiteelin rappeutumiseen ja selkäytimen valkean aineen rappeutumiseen.

Maksasyövän latenssiajan arvioidaan olevan 18 vuotta.

Mitä voit tehdä

Tehokkain tapa estää altistuminen on isopreenin korvaaminen turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Jos isopreenin korvaaminen ei ole mahdollista eikä isopreenin käyttöä voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi. Jalostettujen öljytuotteiden valmistuksen alalla, joka on vastuussa isopreenin tuotannosta eikä sen käytöstä, korvaaminen ei ole mahdollista. Muiden monomeerien käyttö kumiteollisuudessa voi kuitenkin olla yksi vaihtoehto. Toiseksi tehokkain tapa välttää isopreenille altistumista on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Suljettuja järjestelmiä käytetään yleisesti kaikissa tuotantoprosesseissa sekä isopreenin jalostuksessa että polymeroinnissa.

Jos korvaaminen tai suljettu prosessi ei ole mahdollista, olisi toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen poistoilmanvaihto tai työpaikan hyvä ilmanvaihto, sekä tarkistettava niiden tehokkuus sen varmistamiseksi, että altistuminen minimoidaan niin pitkälle kuin teknisesti on mahdollista. Isopreeniä käsitellään usein paineistetuissa ohjaamoissa, jotka vähentävät hyvin tehokkaasti haihtumista.

Arvioi altistumista säännöllisesti tarkistaaksesi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko tarpeen toteuttaa lisätoimia. Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen vaikutuksista, ja heitä olisi säännöllisesti koulutettava isopreenin turvallisen käsittelyn edellyttämiin valvontatoimenpiteisiin altistumisen ehkäisemiseksi. Työntekijöitä olisi kannustettava ilmoittamaan oireista, kuten nenän, kurkun ja keuhkojen ärsytyksestä (esim. yskä ja hengityksen vinkuminen), päänsärystä tai huimauksesta, koska ne voivat olla varoitusmerkkejä siitä, että käytössä olevat toimenpiteet eivät ole riittäviä. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa.

Kouluta lisäksi työntekijät tehokkaisiin hygieniatoimenpiteisiin.

Varmista, että työntekijöillä on tarvittaessa asianmukaiset henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja suojakäsineet. Jos käytetään uudelleenkäytettäviä henkilönsuojaimia, huolehdi siitä, että ne puhdistetaan tai vaihdetaan tarvittaessa ja säilytetään puhtaassa paikassa. Isopreenin osalta tarvitaan usein hengityssuojaimia (RPE) sekä suojakäsineitä ja suojalaseja. Jos hengityssuojaimia tarvitaan, varmista, että hengittäminen ei ole fyysisesti erityisen raskasta. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja harkita vain tilapäisesti, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on käytetty loppuun.

Viitteet: ECHA, RAC, DG EMPL