Faktat isopreeni:stä

Arvioiden mukaan 10 539 työntekijää EU:ssa saattaa altistua isopreenille. Työpaikoilla, joilla isopreeniä valmistetaan tai käytetään, altistuminen voi tapahtua pääasiassa höyryjen hengittämisen ja ihokosketuksen kautta, mutta ihon kautta tapahtuvaa altistumista pidetään vähäisenä. CLP:n mukaan isopreeni luokitellaan karsinogeeniksi luokkaan 1B (H350: voi aiheuttaa syöpää). Krooninen ja runsas altistuminen voi johtaa maksasyöpään pääasiallisena vaikutuksena, mutta myös anemiaan, hajuepiteelin rappeutumiseen (nenän sisällä oleva kudos, joka osallistuu hajujen havaitsemiseen) ja selkäytimen valkean aineen rappeutumiseen.

Missä riskit ilmenevät

Isopreeniä käytetään monomeerina polymeerien valmistuksessa ja jalostuksessa. Lisäksi sitä käytetään välituotteena kemiallisten aineiden synteesissä. Altistumista voi tapahtua myös isopreenin valmistuksen yhteydessä tai kun sitä käytetään kestävänä lentopolttoaineena. Työntekijät teollisuuskemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksessa sekä muovi- ja kumituotteiden valmistuksessa ovat alttiina altistumiselle.

Lisätietoja aineesta

Isopreeni on väritön, syttyvä neste, jolla on mieto haju. Sen kiehumispiste on alhainen, vain 34 °C, ja sen höyrynpaine onkin jo 21,1 °C:ssa erittäin korkea, 634 hPa. Tämä tarkoittaa, että se haihtuu nopeasti huoneenlämmössä. Vapautuneet höyryt voivat joutua hengitysteihin tai muodostaa räjähtävän ilmaseoksen. Isopreeni on monissa kasveissa, eläimissä ja ihmisissä luonnollisesti esiintyvä aineenvaihduntatuote. Monien puulajien puut erittävät isopreeniä suuria määriä (mutta se hajoaa nopeasti, joten pitoisuudet ympäristössä ovat alhaiset), ja sitä on havaittavissa myös ihmisen hengityksessä. Isopreeni itsessään ei ole genotoksista, mutta se metaboloituu helposti genotoksiseksi mono- ja diepoksideiksi, pääasiassa maksassa. Isopreenipolymeerit ovat luonnonkumin pääkomponentti. Yleisimmät isopreenistä valmistetut tuotteet ovat renkaat.

Mahdolliset vaarat

Työperäinen altistuminen isopreenille on todennäköisintä höyryjen hengittämisen kautta. Yksittäinen tai lyhytaikainen altistuminen isopreenille voi aiheuttaa nenän, kurkun ja keuhkojen ärsytystä ja johtaa päänsärkyyn tai huimaukseen. Vaikka akuutti myrkyllisyys on vähäistä (eli on hyvin epätodennäköistä, että yksittäinen lyhytaikainen altistuminen johtaa kuolemaan), pitkäaikainen tai toistuva altistuminen isopreenille liittyy maksasyöpään, hajuepiteelin rappeutumiseen ja selkäytimen valkean aineen rappeutumiseen.

Maksasyövän latenssiajan arvioidaan olevan 18 vuotta.

Mitä voit tehdä

Tehokkain tapa estää altistuminen on isopreenin korvaaminen turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Jos isopreenin korvaaminen ei ole mahdollista eikä isopreenin käyttöä voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi. Jalostettujen öljytuotteiden valmistuksen alalla, joka on vastuussa isopreenin tuotannosta eikä sen käytöstä, korvaaminen ei ole mahdollista. Muiden monomeerien käyttö kumiteollisuudessa voi kuitenkin olla yksi vaihtoehto. Toiseksi tehokkain tapa välttää isopreenille altistumista on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Suljettuja järjestelmiä käytetään yleisesti kaikissa tuotantoprosesseissa sekä isopreenin jalostuksessa että polymeroinnissa.

Jos aineen korvaaminen tai suljettu prosessi ei ole mahdollista, on toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallispuhallus tai työpaikan hyvä ilmanvaihto, sekä varmistettava niiden tehokkuus, jotta altistuminen voidaan minimoida niin paljon kuin teknisesti mahdollista. Isopreeniä käsitellään usein paineistetuissa ohjaamoissa, jotka vähentävät haihtumista erittäin tehokkaasti.

Arvioi altistumista säännöllisesti tarkistaaksesi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko tarpeen toteuttaa lisätoimia. Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen vaikutuksista, ja heitä olisi säännöllisesti koulutettava isopreenin turvallisen käsittelyn edellyttämiin valvontatoimenpiteisiin altistumisen ehkäisemiseksi. Työntekijöitä olisi kannustettava ilmoittamaan oireista, kuten nenän, kurkun ja keuhkojen ärsytyksestä (esim. yskä ja hengityksen vinkuminen), päänsärystä tai huimauksesta, koska ne voivat olla varoitusmerkkejä siitä, että käytössä olevat toimenpiteet eivät ole riittäviä. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa.

Kouluta lisäksi työntekijät tehokkaisiin hygieniatoimenpiteisiin.

Varmista, että työntekijöillä on käytössään asianmukaiset henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja käsineet, mikäli tarpeen. Jos käytetään uudelleenkäytettäviä henkilökohtaisia suojausmenetelmiä, huolehditaan siitä, että ne puhdistetaan tai vaihdetaan tarvittaessa ja säilytetään puhtaassa paikassa. Isopreenin osalta tarvitaan usein hengityssuojaimia (RPE) sekä suojakäsineitä ja suojalaseja. Jos hengityssuojaimia tarvitaan, varmista, että hengittäminen ei vaadi ylimääräistä fyysistä ponnistusta. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja vain väliaikaisesti, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on käytetty loppuun.

Viitteet: ECHA, RAC, DG EMPL