Faktat Kloropreeni (2-kloori-1,3-butadieeni):stä

EU:ssa ei ole saatavilla arvioita kloropreenille (2-kloori-1,3-butadieeni) altistuvien työntekijöiden nykyisestä määrästä. Tyypillisesti kloropreenille altistutaan työpaikalla hengittämällä ja ihokosketuksen kautta. Kloropreeni on luokiteltu CLP-asetuksen mukaisesti yhtenäistetysti karsinogeeniksi (kategoria 1B). Ei ole yhdenmukaista näyttöä siitä, aiheuttaako kloropreeni syöpää ihmisillä. Eläinkokeet osoittavat, että pitkäaikainen altistuminen tälle aineelle voi aiheuttaa syöpää maksassa ja muissa elimissä (kuten suuontelossa).

Missä riskit ilmenevät

Kloropreeniä käytetään pääasiassa kemianteollisuudessa polyklooropreenin ja muiden muovimateriaalien sekä synteettisten kumien ja liimojen valmistuksessa (esim. liimojen tuotantoon ja sekoittamiseen/annosteluun osallistuvat työntekijät, formulaatioteknikot tai huoltotyöntekijät). Sitä käytetään myös 2,3-dikloori-1,3-butadieenin valmistuksessa, joka on välituote tiettyjen kopolymeerien tuotannossa.
Työntekijät voivat altistua merkittävästi kloropreenin synteesin loppuvaiheissa, polymerointiprosessien aikana sekä monomeerin poistoon liittyvissä toiminnoissa, esimerkiksi kemianteollisuuden prosessinhoitajina, laitoksen mekaanikkoina, putkiasentajina ja instrumentointiteknikoina.

Altistumista voi tapahtua myös tiettyjen peruslääkeaineiden, kuten lääkinnällisten laitteiden ja suojavarusteiden, valmistuksessa sekä huonekalujen valmistuksessa (esimerkiksi kokoonpanotöissä, liimojen levitystehtävissä tai puun laminoinnin yhteydessä) sekä teknisessä testauksessa ja analysoinnissa (analyysikemistit, laboratorioteknikot).

Lisätietoja aineesta

Klooripreeni on haihtuva, väritön neste. Se on erittäin reaktiivista, syttyvää ja sille on ominaista pistävä haju. Yleisimpiä loppukäyttäjille tarkoitettuja tuotteita ovat polyklooripreenilateksituotteet, kuten liimat ja kontaktiliimat, joustavat nauhat ja hankaamalla valmistetut langat sekä suojakäsineet.
EU:n laajuista sitovaa työperäisen altistumisen raja-arvoa valmistellaan parhaillaan.

Mahdolliset terveysriskit

Suurin riski altistua kloropreenille työympäristössä liittyy työalueella esiintyvien höyryjen hengittämiseen ja ihokosketukseen. Lyhytaikainen altistuminen kloropreenille voi aiheuttaa huimausta ja oksentelua, jos altistumistasot ovat erittäin korkeat. Pitkäaikainen altistuminen kloropreenille voi aiheuttaa maksasyöpää ja syöpiä muissa kehon osissa.

Mitä voit tehdä

Paras tapa vähentää altistumisen riskiä on korvata kloropreeni turvallisemmilla aineilla tai muuttaa prosessia. Jos tämä ei ole mahdollista, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi.

Tehokkain menetelmä on käyttää automatisoituja tai suljettuja järjestelmiä, jotta työntekijät eivät joudu suoraan kosketuksiin aineen kanssa.
Muita teknisiä turvallisuustoimenpiteitä tulisi käyttää kloropreenille altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman paljon. Esimerkkeinä mainittakoon turvallisemmat siirtojärjestelmät, paremmat tiivisteet ja venttiilit sekä parannetut puhdistusmenetelmät, jotka vähentävät työntekijöiden tarvetta mennä laitteiden sisään. Paremmat prosessinohjaus- ja näytteenottomenetelmät voivat myös vähentää vuotoja ja altistumista kloropreenille.

Hyvä työpaikan hygienia on tärkeää, mukaan lukien säännöllinen siivous ja turvallinen varastointi. Altistumista työpaikalla tulisi tarkistaa säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa, että turvallisuustoimenpiteet toimivat.

On myös tärkeää rajoittaa työntekijöiden altistusalueilla viettämää aikaa ja valvoa pääsyä näihin tiloihin, sillä kloropreeni aiheuttaa paikallista ärsytystä (vahingoittaa nenän epiteeliä). Työntekijöille on annettava koulutusta riskeistä ja turvallisista työskentelytavoista. On huolehdittava hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta, mukaan lukien pesutilat ja riittävä aika puhdistautumiseen.

Työntekijöille, jotka saattavat altistua aineille, tulisi suorittaa terveystarkastukset, ja heidän tulisi ilmoittaa mahdollisista varhaisista oireista, kuten iho-, silmä- ja nenän ärsytyksestä, huimauksesta ja hiustenlähdöstä.

Työntekijöiden tulee käyttää suojavarusteita, erityisesti käsineitä ja suojavaatetusta. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi kuitenkin käyttää vasta viimeisenä keinona, kun kaikki muut mahdolliset tekniset ja organisatoriset ratkaisut on jo käytetty loppuun.

Lähteet: ECHA, RAC