Arvioita atsoväreille, jotka voivat hajota aromaattisiksi amiineiksi, altistuvien työntekijöiden nykyisestä määrästä EU:ssa ei ole saatavilla. Työperäistä altistumista atsoväreille voi esiintyä, kun atsovärejä valmistetaan ja käytetään värjäys- tai merkintätarkoituksiin. Ihon kautta tapahtuva altistuminen on tärkein altistumisreitti, koska nestemäiset formulaatiot ovat nykyään yleisiä. Hengitysteitse tapahtuvalla altistumisella voi edelleen olla merkitystä yksittäistapauksissa.

Atsovärien epäillään aiheuttavan syöpää, koska ne voivat hajota aromaattisiksi amiineiksi. Jotkin aromaattiset amiinit ovat tunnettuja karsinogeenejä (CLP:n mukainen kategoria 1A), esim. 4-aminobifenyyli, bentsidiini, 4-kloori-o-toluidiini, 2-naftyyliamiini, tai niiden oletetaan olevan karsinogeenejä ihmisille (CLP:n mukainen kategoria 1B), esim. o-toluidiini, o-anisidiini, 4-aminoatsobentseeni. Muiden atsoväreistä vapautuvien aromaattisten amiinien epäillään olevan ihmiselle karsinogeenejä.

Jotkin aromaattiset amiinit liittyvät ammattitauteihin, jotka aiheuttavat limakalvomuutoksia, syöpää tai muita virtsateiden kasvaimia.

Missä riskit ilmenevät

Yleisesti ottaen atsoväriaineita käytetään laajalti teollisuudessa muovi- ja kumituotteiden, puun, paperin, maalien ja kiillotusaineiden värjäämiseen, mutta myös kuluttajatuotteiden, kuten tekstiilikuitujen, kosmetiikan, lääkkeiden ja jopa elintarvikkeiden värjäämiseen. Pienempiä sovelluksia voivat olla esimerkiksi lääketieteellinen tai biologinen tutkimus, esim. mikroskopian väriaineet.

Aiempi käyttö nahan tai tekstiilien värjäämiseen on kielletty Euroopassa, ja käyttö on vähentynyt sen jälkeen.

O-toluidiinia vapauttavia atsoväriaineita, kuten C.I. Solvent Red 24, 164 ja 215, käytetään edelleen kivennäisöljyjen merkitsemisessä tai rikkoutumattomissa menetelmissä halkeamien havaitsemisväriaineina esimerkiksi metalliteollisuudessa. Ammattiryhmiin, joissa ihon altistumisen riski on suuri, kuuluvat mm. teollisuusvärjääjät, kosmetologit ja materiaalitarkastajat.

Lisätietoja aineesta

Atsoyhdisteitä on yli 3000 erilaista. Taloudellisesti tärkeisiin atsoyhdisteisiin kuuluvat atsoväriaineet, jotka jaetaan atsoväriaineisiin, jotka ovat käytännöllisesti katsoen liukenemattomia käyttöaineeseen, ja liukoisiin atsoväriaineisiin.

Jälkimmäisessä tapauksessa erotetaan toisistaan vesiliukoiset ja orgaanisiin liuottimiin liukenevat atsovärit, joilla on tärkeä merkitys ihon altistumisen kannalta. Liukoiset atsovärit voivat iholla muuttua bakteerien tai entsyymien vaikutuksesta liukoiksi aromaattisiksi amiineiksi, jotka imeytyvät ihon läpi.

Atsovärit voidaan luokitella eri värityyppeihin, kuten happovärit, suorat värit tai reaktiiviset värit, dispersiovärit jne. Muiden väriaineiden tapaan atsovärit luokitellaan väri-indeksijärjestelmässä niiden kemiallisen käyttäytymisen ja värjäämiseen käytettävän tavan mukaan, jolloin saadaan väri-indeksinimi (C.I. yleisnimi).

On syytä mainita, että aromaattisia amiineja esiintyy myös tupakansavussa, Diesel-pakokaasuissa, kivihiilitervan epäpuhtauksina tai kumituotteiden valmistuksessa käytettävinä lisäaineina, jotka vaikuttavat muihin ammatteihin.

Mahdolliset vaarat

Liukoiset atsovärit imeytyvät pääasiassa ihon kautta. Myös hengittämisellä voi olla merkitystä. Riippuen siitä, ovatko atsovärit vesiliukoisia vai rasvaliukoisia atsoväriaineita, ne imeytyvät kuitenkin eri tavoin ja eri nopeudella.

Akuutteja myrkyllisiä vaikutuksia ihmisiin on toistaiseksi kuvattu vain liukoisille atsoväriaineille altistumisen jälkeen, mutta ei liukenemattomille atsopigmenteille. Sen jälkeen, kun ne ovat imeytyneet keuhkojen kautta ja liukenemattomien pigmenttien koosta riippuen, niihin voi kuitenkin kehittyä hiukkasille tyypillisiä vaikutuksia, mukaan lukien samankaltaisuuksia rakeisten biopersistenttien pölyjen kanssa, esim. alkavat oireet kuten yskä.

On raportoitu, että työpaikalla tapahtuva altistuminen on merkityksellisintä tunnettujen ammattitautien, kuten limakalvomuutosten, syövän tai muiden virtsateiden kasvainten kannalta. Lisäksi kroonisen altistumisen oletetaan liittyvän myös allergisiin ihovaikutuksiin.

Altistumisen ja aromaattisiin amiineihin liittyvän virtsateiden syövän (virtsarakon syöpä) välinen latenssiaika vaihtelee voimakkaasti 12 vuodesta jopa yli 40 vuoteen. Merkityksellisiä karsinogeenejä ovat o-toluidiini, ksenyyliamiini, 2-naftyyliamiini, bentsidiini ja 4-kloori-o-toluidiini.

Mitä voit tehdä

Tehokkain tapa estää altistuminen on korvaaminen. Markkinoilla on turvallisempia, vaihtoehtoisia väriaineita, esimerkiksi vaihtoehtoisia luonnonvärejä tai mineraali-/pigmenttivärejä, erityisesti tekstiili- ja elintarviketeollisuudessa. Jos atsovärien korvaaminen ei ole mahdollista eikä atsovärien käyttöä voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi.

Tehokkain tapa välttää atsoväriaineille altistumista on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen poistoilmanvaihto tai työpaikan hyvä ilmanvaihto, sekä tarkistettava niiden tehokkuus sen varmistamiseksi, että altistuminen minimoidaan niin pitkälle kuin teknisesti on mahdollista. Yksi tekstiiliteollisuutta koskeva vakiovaatimus on paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT), jota on pidettävä ympäristö- ja terveysvaikutusten minimoimiseksi.

Arvioi altistumista säännöllisesti tarkistaaksesi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko tarpeen toteuttaa lisätoimia. Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen vaikutuksista, ja heitä olisi säännöllisesti koulutettava valvontatoimenpiteistä, joita tarvitaan turvallisessa työskentelyssä atsovärien kanssa altistumisen estämiseksi. Työntekijöitä olisi kannustettava ilmoittamaan varhaisista oireista, kuten hengitystieongelmista tai ihoallergioista. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa. Lisäksi työntekijöitä on koulutettava tehokkaisiin hygieniatoimenpiteisiin.

Varmistetaan, että työntekijöillä on tarvittaessa asianmukaiset henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja suojakäsineet, koska ensisijainen altistumisreitti on iho. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja harkita vain tilapäisesti sen jälkeen, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on käytetty loppuun. On tärkeää, että henkilökohtaiset suojausmenetelmät, jos ne ovat uudelleenkäytettäviä, puhdistetaan käytön jälkeen ja säilytetään puhtaassa paikassa.

Viitteet: BAuA, ECHA, DGUV, EU-komissio.