Prosessissa syntyvien karsinogeenien päästöt palamisen yhteydessä
Suurin osa vaarallisista aineista on merkitty ja tunnistettu, mutta on myös karsinogeenejä, jotka syntyvät sivutuotteina työprosessin aikana, niin sanottuja prosessissa syntyviä karsinogeenejä (PGC:t). Koska PGC-aineita ei yleensä merkitä etiketeillä eikä niitä mainita käyttöturvallisuustiedotteissa, niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota työterveys- ja työturvallisuuskäytännöissä, sillä miljoonat työntekijät Euroopassa altistuvat PGC-aineille päivittäin.
Yksi prosesseista, joissa syntyy PGC-yhdisteitä, on palaminen. Palaminen on polttoaineen ja hapettimen välinen reaktio, johon liittyy lämmön vapautumista. Palamisen aikana polttoaineesta ja hapettimesta muodostuu uusia kemiallisia aineita, jotka muodostavat pakokaasuja. Työympäristöissä palamisen yhteydessä vapautuu karsinogeenejä (ja muita vaarallisia) aineita, jotka muodostavat vaaran työntekijöille. Esimerkkejä työtilanteista, joissa altistutaan palamisesta peräisin oleville karsinogeeneille, ovat hitsaus (hitsaushuurut) tai dieselmoottorin pakokaasujen hengittäminen.
Mitkä toiminnot aiheuttavat päästöjä?
Höyryjä muodostuu, kun metallia tai muuta materiaalia kuumennetaan ja sen höyryt tiivistyvät ilmassa erittäin hienoiksi hiukkasiksi. Näitä höyryjä voi vapautua materiaalin hitsauksen, sulatuksen, kuumentamisen, polttamisen, juottamisen ja kovettamisen yhteydessä. Käynnissä oleva moottori päästää ilmaan hiiliyhdisteitä ja monia muita kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät karsinogeenejä, mutta altistuminen voi tapahtua myös moottorin ollessa sammutettuna tiloissa, joissa ilmanvaihto on puutteellista tai olematonta.
Missä riskejä esiintyy
Palamisen prosesseja esiintyy monilla eri toimialoilla, kuten metallinjalostuksessa, rakentamisessa, telakoilla ja kuljetusalalla. Moottoripäästöille altistuvat esimerkiksi bussivarikkojen ja kuorma-autoterminaalien mekaanikot, kuorma-autonkuljettajat, palomiehet, rakennustyöntekijät, trukkikuljettajat, kompressoreiden ja generaattoreiden kaltaisten kiinteiden voimanlähteiden parissa työskentelevät henkilöt, alusten tai lentokoneiden lastaajat ja purkajat, öljy- ja kaasualan työntekijät sekä tietullipisteiden työntekijät.
Kuinka monta työntekijää altistuu?
Arvioiden mukaan 3,6 miljoonaa työntekijää Euroopassa altistuu Diesel-moottorien pakokaasuille. Lisäksi miljoonat työntekijät EU:ssa altistuvat höyryille, jotka sisältävät karsinogeenejä, kuten lyijyä, berylliumia, kadmiumia ja nikkeliä. Altistuminen kromi VI:lle tapahtuu ruostumattoman teräksen, ei-rautametalliseosten, kromaattipinnoitteiden ja joidenkin hitsauskulutustarvikkeiden hitsaamisen yhteydessä. Kromi VI:lle altistuvien työntekijöiden määräksi EU:ssa arvioidaan 900 000. Myös (metalli)pinnoitteiden ja jäännösten, kuten kadmiumpinnoitteiden ja muovipinnoitteiden, hitsaaminen voi aiheuttaa myrkyllisten höyryjen vapautumista.
Altistumiseen vaikuttavat tekijät
Työntekijöiden altistumiseen palamistuotteille vaikuttavia tekijöitä ovat prosessin tyyppi, poltettavan materiaalin koostumus, työpaikan olosuhteet (avoin tila tai suljettu tila), ilmanvaihtojärjestelmän tyyppi (mekaaninen tai paikallinen) sekä työtavat.
Terveysvaikutukset
Poltettavan aineen alkuperä määrää savukaasutyypin ja siten myös terveysvaikutukset. Syöpäriskiä lisääviä aineita ovat kromi (keuhkot); syöpäriskin epäillään olevan suurempi nikkelin (keuhkot, nenä), kadmiumin (keuhkot, munuaiset, eturauhanen), lyijyn (keuhkot, vatsa ja virtsarakko) sekä berylliumin (keuhkot) osalta. Yksityiskohtaista tietoa tiettyjen karsinogeenisten metallien ja materiaalien terveysvaikutuksista löytyy verkkosivuston yksittäisiä aineita koskevista tietolehdistä: Dieselpäästöt ja Hitsaushuurut.
Mitä tehdä?
- Palamiskaasuja ei yleensä pidetä ihmisten terveydelle vaarallisina, joten näihin aineisiin ja altistumisen vähentämiseen tähtääviin toimenpiteisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kuten minkä tahansa muun kemiallisen aineen kohdalla, on suoritettava riskinarviointi, joka koskee työntekijöiden altistumista palamiskaasuille (esim. Diesel-päästöt tai hitsaushuurut). Esitä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: pääseekö savua suljettuihin työtiloihin? Onko altistumisen vähentämiseksi toteutettu toimenpiteitä? Ilmoittavatko työntekijät silmien tai keuhkojen ärsytysoireista?
- Paras ratkaisu on minimoida hitsaushuurut mahdollisimman lähellä lähdettä suunnittelemalla työ uudelleen ja tarkastelemalla käytettyjä tekniikoita ja materiaaleja uudelleen, esimerkiksi käyttämällä imetyn hitsauspolttimen kaltaista ratkaisua. Jos tämä ei toimi, päästöjä tulisi hallita lähteen välittömässä läheisyydessä, esimerkiksi käyttämällä paikallisia poistoilmanvaihtojärjestelmiä. https://www.dustfreeworking.tno.nl/-sivustolta löytyy laaja valikoima hyviä savukaasujen poistovälineitä.
- Hengityssuojaimia, jotka on tarkoitettu suojaamaan käyttäjää haitallisten pölyjen, savukaasujen, höyryjen tai kaasujen hengittämiseltä, tulisi käyttää vain viimeisenä keinona.
