Faktat 1,2-diklooripropaani:stä

EU:ssa ei ole saatavilla arvioita siitä, kuinka monta työntekijää on tällä hetkellä altistunut 1,2-diklooripropaanille (1,2-DPC). Hengittämistä pidetään ensisijaisena altistumisreittinä, vaikka työntekijät voivat altistua aineelle myös ihokosketuksen kautta.

1,2-DPC on luokiteltu karsinogeeniksi luokkaan 1B (CLP-asetuksen mukaisesti), mikä tarkoittaa, että eläinkokeiden perusteella sen oletetaan olevan ihmisille syöpää aiheuttava.

Myrkyllisiin vaikutuksiin ovat kuuluneet maksa- ja munuaisvauriot, verisuonensisäinen hyytymisreaktio, hemolyyttinen anemia sekä erilaiset keskushermoston oireet.

Missä riskit ilmenevät

1,2-DCP on sivutuote, jota syntyy merkittäviä määriä propyleenioksidin valmistusprosessissa, kun epikloorihydriiniä tuotetaan kloorihydriinimenetelmällä. 1,2-DCP:tä käytettiin aiemmin maaperän kaasutusaineena, kemiallisena välituotteena sekä teollisena liuottimena. Sitä esiintyi maalinpoistoaineissa, lakoissa ja huonekalujen pintakäsittelyaineiden poistoaineissa. Sitä ei enää käytetä maaperän kaasutusaineena.

Tällä hetkellä sitä käytetään pääasiassa välituotteena perkloroetyleenin ja muiden kloorattujen kemikaalien valmistuksessa.
Yleisesti ottaen altistuminen työpaikalla näyttää olevan vähäistä, koska ainetta käsitellään tiukasti valvotuissa olosuhteissa. Altistuminen on mahdollista pääasiassa manuaalisten huolto- tai puhdistustöiden yhteydessä.

Lisätietoja aineesta

Puhtaassa muodossaan 1,2-DPC on väritön, syttyvä, liikkuva neste, jolla on kloroformia muistuttava haju. Se sekoittuu useimpiin orgaanisiin liuottimiin, kuten alkoholeihin, estereihin ja ketoneihin, sekä aromaattisiin, alifaattisiin ja kloorattuihin hiilivetyihin.
EU:n laajuista sitovaa työperäisen altistumisen raja-arvoa valmistellaan parhaillaan.

Mahdolliset vaarat

Ihmisillä lyhytaikainen altistuminen 1,2-DCP:lle voi aiheuttaa ärsytystä sekä maksa- ja munuaistoiminnan häiriöitä suun kautta tai ihon kautta tapahtuvan imeytymisen seurauksena. Erittäin suurilla pitoisuuksilla on raportoitu keskushermoston lamaantumista.
Pitkäaikaisessa altistuksessa ihmisille merkittävin vaikutus on karsinogeenisuus, erityisesti sappitiehyen syövän (kolangiokarsinooma) esiintyminen.

Mitä voit tehdä

Työpaikalla tehokkain tapa ehkäistä altistumista on 1,2-DCP:n korvaaminen toisella aineella. Jos korvaaminen ei ole mahdollista eikä 1,2-DCP:n käyttöä voida välttää, on toteutettava toimenpiteitä altistumisen vähentämiseksi.
Tehokkain tapa välttää altistuminen 1,2-DCP:lle on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Jos tämä ei ole mahdollista, on toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen poistoilmanvaihto, jota täydennetään hyvällä yleisellä työpaikan ilmanvaihdolla ja niiden tehokkuuden säännöllisillä tarkastuksilla, jotta altistuminen voidaan minimoida niin paljon kuin teknisesti mahdollista

Kaikki 1,2-DPC:n tuotanto tapahtuu suljetuissa järjestelmissä. Altistuminen tapahtuu, kun nämä suljetut järjestelmät avataan rutiinihuollon, tarkastusten tai puhdistuksen yhteydessä. Tällaisissa tilanteissa on käytettävä teknisiä suojatoimenpiteitä ja henkilökohtaisia suojavarusteita, mukaan lukien hengityssuojaimet.

Toteuta toimenpiteitä, joilla varmistetaan asianmukainen yleinen työpaikkahygienia säännöllisen siivouksen ja hygieenisen varastoinnin avulla. Riskinarviointia varten tehdyn ensimmäisen altistumismittauksen jälkeen suorita säännöllisiä altistumisarviointeja sen tarkistamiseksi, ovatko käytössä olevat tekniset toimenpiteet tehokkaita vai onko ryhdyttävä lisätoimiin. Altistumisen vähentämiseksi on tärkeää rajoittaa tiukasti työntekijöiden altistuvassa työympäristössä viettämää aikaa (esim. vuorojärjestelyillä) ja rajoittaa pääsyä kyseisille työpaikoille. Työntekijöiden on oltava tietoisia 1,2-DPC:tä sisältäviin tehtäviin liittyvistä mahdollisista riskeistä, ja työnantajien on koulutettava ja ohjeistettava heitä säännöllisesti siitä, miten 1,2-DPC:n kanssa työskennellään turvallisesti.

Vaarallisille aineille altistuville työntekijöille on järjestettävä terveydentilan seuranta, ja heitä tulisi sen vuoksi kannustaa ilmoittamaan varhaisista oireista, kuten hengitysvaikeuksista tai ihoallergioista.
Lisäksi työntekijöitä on koulutettava tehokkaan henkilökohtaisen hygienian merkityksestä. Työnantajan on huolehdittava riittävistä pesu- ja saniteettitiloista sekä annettava työntekijöille riittävästi aikaa hygienian hoitamiseen.

Varmistetaan, että työntekijöillä on käytössään asianmukaiset henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja käsineet, mikäli tarpeen. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja vain väliaikaisesti, kun mahdolliset tekniset ja organisatoriset ratkaisut on jo käytetty loppuun.

Lähteet: ECHA, ATSDR 2021