On arvioitu, että jopa 700 000 työntekijää EU:ssa altistuu oksiimitille. Oksiimit käytetään nestemäisissä maaleissa ja pinnoitteissa (joissa ne toimivat nahanestoaineina) ja joissakin silaanipohjaisissa tiivistysaineissa. Koska ne ovat haihtuvia, pääasiallinen altistumisreitti on hengittäminen.
Oksiimit kuvaavat aineperhettä. Maaleissa, lakoissa ja tiivistysaineissa käytettävät oksiimit metyylietyyliketoksiimi tai 2-butaanonioksiimi (MEKO) ja asetonioksiimi luokitellaan CLP-asetuksen mukaan kategoriaan 1B kuuluviksi karsinogeeneiksi. MEKO on lisäksi luokiteltu myrkylliseksi tietyille kohde-elimille, joilla on vaikutuksia ylähengitysteihin (STOT SE 1, H370) ja verenkiertoelimistöön (STOT RE 2, H373) pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistuksessa. Samanlaisia vaikutuksia verenkiertoelimistöön on havaittu asetonioksiimilla ja muilla oksiimeilla.
Missä riskit ilmenevät
Työperäinen altistuminen tapahtuu pääasiassa nestemäisten maalien ja pinnoitteiden levitysvaiheessa, kun liuottimet haihtuvat. Maalien ja pinnoitteiden levitys tapahtuu tyypillisesti työntekijän näkökentässä, joka on hengitysvyöhykkeellä, joten altistuminen höyryille on suurta. Oksiimit vapauttavien silaanien tapauksessa oksiimit vapautuvat jatkuvasti kovettumisvaiheen aikana, kunnes tiivistysaineet ovat täysin kovettuneet. Maalaus- ja lakkausalalla sekä moottoriajoneuvojen ruiskutuksessa ja maalauksessa voidaan odottaa suuria altistumisia. Näin ollen ammatit, joissa on suuri riski altistua oksiimeille, ovat maalareita, moottoriajoneuvojen korjausmaalareita (maalattaessa), mutta myös putkimiehiä ja asentajia käytettäessä oksiimit vapauttavia tiivistysaineita. Lisäksi muut ammatit voivat olla vaarassa, kun he menevät työtiloihin, joissa on aiemmin käytetty oksiimit sisältäviä tuotteita ja jotka ovat edelleen haihtumassa.
Lisätietoja aineesta
Oksiimit ovat värittömiä, haihtuvia nesteitä, joissa on aromaattinen haju. Yleisimmin käytetyt oksiimit ovat 2-butanonioksiimi (MEKO), asetonioksiimi, 2-pentanonioksiimi (MPKO) ja 4-metypentanonioksiimi (MIBKO). Niitä ei kuitenkaan käytetä lähes koskaan puhtaassa muodossa, vaan pieninä pitoisuuksina (yleensä < 1 %) nahanestoaineina (enimmäkseen alkyyli)maaleissa ja pinnoitteissa tai sidottuna oksiimitteihin reagoivissa silaanitiivisteissä.
Mahdolliset vaarat
Oksiimitten toksikologisista vaikutuksista ihmisiin ei ole toistaiseksi saatavilla epidemiologista tietoa. Eläinkokeissa tärkeimmät kohde-elimet ovat maksa, perna ja verenkiertojärjestelmä, kun oksiimeille on altistuttu suun kautta tai hengitettynä. Lisäksi MEKO:n osalta havaittiin ohimeneviä narkoottisia vaikutuksia ja ihoärsytystä. On huomattava, että ihon kautta tapahtuvan MEKO-altistuksen jälkeen allergiset ihoreaktiot ovat mahdollisia. Tähän mennessä vain MEKO ja asetonioksiimi on yhdenmukaistettu Carc. 1B (oletettavasti karsinogeeni ihmiselle). MPKO:n, MIBKO:n ja sykloheksaanonioksiimin osalta, joita käytetään vaihtoehtoisina oksiimeina MEKO:lle ja asetonioksiimille, ei ole toistaiseksi olemassa vastaavia tietoja, jotka oikeuttaisivat CLH-luokituksen karsinogeeniksi. MEKO:n hengittämisen jälkeen eläimille kehittyi maksasyöpä, ja entsymaattista reittiä voidaan olettaa esiintyvän myös ihmisillä.
MEKO-altistukseen ja mahdolliseen latenssiaikaan perustuvasta maksasyövästä ihmisillä ei ole tällä hetkellä näyttöä.
Mitä voit tehdä
Tehokkain tapa ehkäistä altistumista ja mahdollista maksasyöpää on korvata se turvallisemmilla, oksiimittaisilla vaihtoehdoilla. Maaleissa ja lakoissa olevien oksiimitten osalta vaihtoehtoisia maalijärjestelmiä voivat olla esimerkiksi vesipohjaiset maalit ja akryyli- tai polyuretaanijärjestelmät (PU). Markkinoilla on vaihtoehtoisia liuotinpohjaisten maalien nahanestoaineita, jotka sisältävät amiiniyhdisteitä. Silikonitiivisteille on saatavilla oksimivapaita vaihtoehtoja asetoksi-, bentsamidi-, amiini-, alkoksi- ja laktaattiesterijärjestelminä. Vaihtoehtoisilla alustoilla (esim. polyuretaani tai silaanipäätteinen polymeeri (STP)) varustettuja silikonitiivisteitä voidaan myös käyttää. Jos oksiimit eivät ole saatavilla eikä oksiimit voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi. Tehokkain tapa välttää altistuminen on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen poistoilmanvaihto tai työpaikan hyvä ilmanvaihto, sekä tarkistettava niiden tehokkuus, jotta varmistetaan, että altistuminen maalien tai tiivisteiden oksiimit-höyryille on mahdollisimman vähäistä.
. Toteutetaan säännöllisiä altistumisen arviointeja sen tarkistamiseksi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko ryhdyttävä lisätoimiin. Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen mahdollisista vaikutuksista, ja heitä on koulutettava säännöllisesti valvontatoimenpiteistä, joita tarvitaan turvalliseen työskentelyyn oksiimitten kanssa altistumisen estämiseksi. Työntekijöitä olisi kannustettava ilmoittamaan varhaisista oireista, kuten huimauksesta, ihoärsytyksestä ja ihoallergioista. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa. Lisäksi työntekijöitä on koulutettava tehokkaisiin hygieniatoimenpiteisiin.
Varmista, että työntekijöillä on tarvittaessa riittävät henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja suojakäsineet. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä (PPE) tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja harkita vain tilapäisesti, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on käytetty loppuun. Jos käytetään uudelleenkäytettäviä henkilönsuojaimia, on huolehdittava siitä, että ne poistetaan suunnitellulla tavalla (hengityssuojaimet viimeisenä), puhdistetaan säännöllisesti ja säilytetään siten, että kontaminaatio estetään.
Viitteet: BAuA, CLP, BG BAU.
