Arvioiden mukaan jopa 700 000 työntekijää EU:ssa altistuu oksiimeille. Oksiimeja käytetään nestemäisissä maaleissa ja pinnoitteissa (joissa ne toimivat kuorintaa estävinä aineina) sekä tietyntyyppisissä silaanipohjaisissa tiivistysaineissa. Koska ne ovat haihtuvia, pääasiallinen altistumistie on hengitysteitse.
Oksiimit muodostavat aineperheen. Maaleissa, lakoissa ja tiivistysaineissa käytettävät oksiimit, kuten metyylietyyliketoksiimi eli 2-butanonioksiimi (MEKO) ja asetonioksiimi, on luokiteltu CLP-asetuksen mukaisesti karsinogeeneiksi luokkaan 1B. MEKO on lisäksi luokiteltu erityistä kohde-elinmyrkyllisyyttä aiheuttavaksi aineeksi, jolla on vaikutuksia ylähengitysteihin (STOT SE 1, H370) ja verenkiertoelimistöön (STOT RE 2, H373) pitkäaikaisen tai toistuvan altistumisen seurauksena. Asetonioksiimilla ja muilla oksiimeilla on havaittu samankaltaisia vaikutuksia verenkiertoelimistöön.
Missä riskejä esiintyy
Työperäinen altistuminen tapahtuu pääasiassa nestemäisten maalien ja pinnoitteiden levitysvaiheessa, kun liuottimet haihtuvat. Maalien ja pinnoitteiden levitys tapahtuu tyypillisesti työntekijän näkökentässä, joka on hengitysvyöhykkeellä, joten altistuminen höyryille on suurta. Oksiimeja vapauttavien silaanien tapauksessa oksiimeja vapautuu jatkuvasti kovettumisvaiheen aikana, kunnes tiivistysaineet ovat täysin kovettuneet. Maalaus- ja lakkausalalla sekä moottoriajoneuvojen ruiskumaalauksessa voidaan odottaa suurta altistumista. Näin ollen ammatit, joissa on suuri riski altistua oksiimeille, ovat maalarit ja moottoriajoneuvojen korjausmaalarit (maalattaessa), mutta myös putkimiehet ja asentajat käytettäessä oksiimeja vapauttavia tiivistysaineita. Lisäksi muut ammattiryhmät voivat olla vaarassa, kun he menevät työtiloihin, joissa on aiemmin käytetty oksiimeja sisältäviä tuotteita ja jotka ovat edelleen haihtumassa.
Lisätietoja aineesta
Oksiimit ovat värittömiä, haihtuvia nesteitä, joilla on aromaattinen tuoksu. Yleisimmin käytettyjä oksimeja ovat 2-butanonioksimi (MEKO), asetonioksimi, 2-pentanonioksimi (MPKO) ja 4-metyylipentanonioksimi (MIBKO). Niitä ei kuitenkaan käytetä lähes koskaan puhtaassa muodossa, vaan pieninä pitoisuuksina (yleensä < 1 %) kuorintavastaisia aineita (lähinnä alkyyli)maaleissa ja pinnoitteissa tai sitoutuneessa muodossa oksimi-tiivisteissä, jotka vapauttavat oksimit.
Mahdolliset vaarat
Oksiimien toksikologisista vaikutuksista ihmisiin ei ole toistaiseksi saatavilla epidemiologista tietoa. Eläinkokeissa tärkeimmät kohde-elimet ovat maksa, perna ja verenkiertojärjestelmä, kun oksiimeille on altistuttu suun kautta tai hengitysteitse. Lisäksi MEKO:n osalta havaittiin ohimeneviä narkoottisia vaikutuksia ja ihoärsytystä. On huomattava, että ihon kautta tapahtuvan MEKO-altistumisen jälkeen allergiset ihoreaktiot ovat mahdollisia. Tähän mennessä vain MEKO ja asetonioksiimi on yhdenmukaistetusti luokiteltu Carc. 1B -luokkaan (oletettavasti karsinogeeninen ihmiselle). MPKO:n, MIBKO:n ja sykloheksanonioksiimin osalta, joita käytetään vaihtoehtoisina oksiimeina MEKO:lle ja asetonioksiimille, ei ole toistaiseksi olemassa vastaavia tietoja, jotka oikeuttaisivat CLH-luokituksen karsinogeeniseksi. MEKO:n hengittämisen jälkeen eläimille kehittyi maksasyöpä, ja vastaavan entsymaattisen reitin voidaan olettaa esiintyvän myös ihmisillä.
MEKO-altistukseen ja mahdolliseen latenssiaikaan perustuvasta maksasyövästä ihmisillä ei ole tällä hetkellä näyttöä.
Mitä voit tehdä
Tehokkain tapa ehkäistä altistumista ja mahdollista maksasyöpää on korvata oksiimit turvallisemmilla, oksiimittomilla vaihtoehdoilla. Maaleissa ja lakoissa käytettävien oksiimien osalta vaihtoehtoisia maalijärjestelmiä voivat olla esimerkiksi vesipohjaiset maalit sekä akryyli- tai polyuretaanijärjestelmät (PU). Markkinoilla on liuotinpohjaisille maaleille vaihtoehtoisia kuorintaa estäviä aineita, jotka sisältävät amiiniyhdisteitä. Silikonitiivisteille on saatavilla oksiimittomia vaihtoehtoja asetoksi-, bentsamidi-, amiini-, alkoksi- ja laktaattiesterijärjestelminä. Myös vaihtoehtoisilla alustoilla (esim. polyuretaani tai silaanipäätteinen polymeeri (STP)) varustettuja silikonitiivisteitä voidaan käyttää. Jos oksiimien korvaaminen ei ole mahdollista eikä niiden käyttöä voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi. Tehokkain tapa välttää altistuminen on kehittää ja ottaa käyttöön suljettuja järjestelmiä. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen kohdepoisto tai työpaikan hyvä yleisilmanvaihto, sekä tarkistettava niiden toimivuus, jotta varmistetaan, että altistuminen maaleista tai tiivisteistä vapautuville oksiimihöyryille on mahdollisimman vähäistä niin pitkälle kuin se on teknisesti mahdollista.
Toteuta säännöllisiä altistumisen arviointeja sen tarkistamiseksi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko ryhdyttävä lisätoimiin. Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen mahdollisista vaikutuksista, ja heitä on koulutettava säännöllisesti valvontatoimenpiteistä, joita tarvitaan oksiimien kanssa turvallisesti työskentelyyn altistumisen estämiseksi. Heitä tulisi kannustaa ilmoittamaan varhaisista oireista, kuten huimauksesta, ihoärsytyksestä ja ihoallergioista. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa. Lisäksi työntekijöitä on koulutettava tehokkaisiin hygieniakäytäntöihin.
Varmista, että työntekijöillä on tarvittaessa riittävät henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja suojakäsineet. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä (PPE) tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja harkita vain tilapäisesti sen jälkeen, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on käytetty loppuun. Jos käytetään uudelleenkäytettäviä henkilönsuojaimia, on huolehdittava siitä, että ne poistetaan suunnitellulla tavalla (hengityksensuojaimet viimeisenä), puhdistetaan säännöllisesti ja säilytetään siten, että kontaminaatio estetään.
Viitteet: BAuA, CLP, BG BAU.