Faktat nikkeliyhdisteet:stä

Vuoden 2019 tuoreimpien arvioiden mukaan noin 80 000 työntekijää EU:ssa altistuu ilmassa leviävälle savulle, pölylle ja sumulle, jotka sisältävät nikkeliä ja sen yhdisteitä.

Nikkeliyhdisteet on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi aineiksi (kategoria 1A), mikä tarkoittaa, että niiden on todistettu aiheuttavan syöpää ihmisillä. Metallinen nikkeli on IARC:n luokituksen mukaan karsinogeeni (ryhmä 2B), joka on mahdollisesti syöpää aiheuttava ihmisille. Altistuminen tapahtuu hengittämisen, nielemisen tai ihokosketuksen kautta. Lisäksi nikkelille ja nikkeliyhdisteille altistumisen jälkeen esiintyy iho-oireita ja hengityselinten vaikutuksia. Nikkelin jalostamon pölyille ja nikkelisubsulfidille altistuminen lisää keuhko- ja nenäsyövän riskiä.

Missä riskit ilmenevät

Nikkeliä on käytetty laajalti kaupallisessa tuotannossa jo yli 100 vuoden ajan erilaisina seoksina ja yhdisteinä. Nikkeliyhdisteet ja metallinen nikkeli ovat monia teollisia ja kaupallisia käyttökohteita, kuten ruostumattomassa teräksessä ja muissa nikkeliseoksissa, katalyytteissä, akuissa, pigmenteissä ja keramiikassa. Suurin osa nikkelille ja nikkeliyhdisteille altistuvista työntekijöistä Euroopan unionissa työskentelee metallituotteiden valmistuksessa sekä koneiden valmistuksessa (sähkölaitteita lukuun ottamatta) ja kuljetusvälineiden valmistuksessa. Työperäinen altistuminen on yleistä työntekijöillä, jotka osallistuvat nikkelin, nikkeliyhdisteiden ja nikkeliä sisältävien materiaalien sulattamiseen, hitsaamiseen, valamiseen, ruiskumaalaukseen ja hiontaan.

Lisätietoja aineesta

Nikkeli on maankuoressa esiintyvä hopeanvalkoinen metallinen alkuaine. Ainetta esiintyy luonnostaan ympäristössä pieninä pitoisuuksina.Nikkeli voi yhdistyä muiden alkuaineiden kanssa muodostaen nikkeliyhdisteitä. Ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi nikkelillä on monia teollisia käyttötarkoituksia. Useimmiten nikkeliä käytetään metalliseoksissa, koska se antaa sille hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten korroosionkestävyyttä, lämmönkestävyyttä ja kovuutta.

EU:ssa on voimassa sitovat työperäisen altistumisen raja-arvot, jotka ovat 0,01 mg/m³ alveolijakeiselle fraktiolle ja 0,05 mg/m³ alveolijakeiselle fraktiolle (molemmat Aikapainotettu keskiarvo (TWA)).

Mahdolliset vaarat

Työperäinen altistuminen nikkelille tapahtuu pääasiassa pölyhiukkasten ja höyryjen hengittämisen tai ihokosketuksen kautta. Akuutti altistuminen suurille nikkelipitoisuuksille hengitettynä voi aiheuttaa vakavia vaurioita keuhkoille ja munuaisille. Pitkäaikainen altistuminen nikkelinjalostamon pölylle johtaa keuhko- ja nenäsyöpien lisääntyneeseen riskiin nikkelinjalostamon työntekijöillä. Krooninen ihoaltistus nikkelille voi johtaa ihotulehdukseen, johon liittyy kuivaa, ärtynyttä tai kutisevaa ihoa. Metallisen nikkelin ja veteen liukenemattomien nikkeliyhdisteiden krooninen hengittäminen voi aiheuttaa hengitystieoireita, kuten keuhkojen toiminnan heikkenemistä ja keuhkoputkentulehdusta. Liukoisten nikkeliyhdisteiden krooninen hengittäminen voi johtaa astmaan.

Nikkelialtistuksen ja syöpäoireiden välinen aika vaihtelee 13-24 vuoden välillä.

Mitä voit tehdä

Tehokkain tapa estää altistuminen on korvata ne nikkelittömillä tai vähemmän nikkeliä sisältävillä tuotteilla. Jos nikkeliä sisältäviä tuotteita ei voida korvata, nikkelialtistusta on vähennettävä teknisin hallintakeinoin. Suorita jatkuvasti oikeita altistumisen mittauksia, jotta tiedetään, milloin on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Tutkitaan, ilmoittavatko työntekijät varhaisista oireista. Työntekijöiden on oltava jatkuvasti tietoisia altistumisen vaikutuksista. Kouluta työntekijöitä vaaroista, turvallisista työmenetelmistä ja tehokkaista hygieniatoimenpiteistä. Täydennä tätä henkilökohtaisilla suojausmenetelmillä, jos toteutettavissa olevat valvontatoimet eivät riitä vähentämään altistumista alle altistumisrajojen.

Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vasta viimeisenä keinona sen jälkeen, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on esitetty. Koska metallinen nikkeli ja jotkin nikkeliyhdisteet voivat aiheuttaa ihon herkistymistä, ihokosketusta on vältettävä mahdollisimman paljon. Jos eliminointi ei ole mahdollista, on ryhdyttävä valvontatoimenpiteisiin ihokosketuksen minimoimiseksi.