Faktat epikloorihydriini:stä

Viimeisimpien arvioiden mukaan epikloorihydriinille (1-kloori-2,3-epoksipropaani) altistuvien työntekijöiden määrä EU:ssa oli vuonna 2011 noin 44 000. Altistumisen pääasiallisena reittinä pidetään hengittämistä, mutta työntekijät voivat altistua aineelle myös ihokosketuksen kautta. Epikloorihydriini on luokiteltu karsinogeeniksi aineeksi luokkaan 1B (CLP-asetuksen mukaan), mikä tarkoittaa, että sen oletetaan olevan ihmisille karsinogeeninen aine eläinkokeiden tulosten perusteella. Epikloorihydriinille altistuminen liittyy keuhkosyövän ja keskushermoston kasvainten esiintymiseen.

Missä riskit ilmenevät

Työperäistä altistumista epikloorihydriinille voi tapahtua sen valmistuksen yhteydessä kloorista sekä pinnoitteissa, liimoissa ja muoveissa käytettävien epoksihartsien tuotannossa. Epoksihartseilla on monenlaisia käyttökohteita teollisuuden aloilla, kuten maaleissa, liimoissa, autoteollisuudessa, ilmailu- ja avaruusteollisuudessa, rakentamisessa, uusiutuvan energian laitteissa ja elektroniikassa (käytetään piirilevyissä ja elektronisten komponenttien kapseloinnissa niiden suojaamiseksi vaurioilta). Epikloorihydriiniä käytetään lisäksi erityisissä hartsissa ja polymeereissä vedenkäsittelyyn, paperiteollisuuden korkean märkälujuuden hartsissa tai ioninvaihdossa ilman ja veden puhdistamiseen. Lisäksi sitä käytetään liuottimena selluloosaestereille ja -eettereille, villan ja puuvillan käsittelyssä sekä kumiprosesseissa. Lisäksi altistumisriskin alaisiin ammatteihin kuuluvat työntekijät, jotka työskentelevät polyolien kemiallisissa synteesilaitoksissa jäykkien polyuretaanivaahtojen tuotantoa varten sekä pesuaineiden pinta-aktiivisten aineiden valmistuksessa.

Lisätietoja aineesta

Epikloorihydriini on väritön, syttyvä neste, jolla on pistävä, valkosipulin kaltainen haju. Se liukenee kohtalaisesti veteen, mutta sekoittuu useimpiin polaarisiin orgaanisiin liuottimiin. Palessaan se muodostaa myrkyllisiä ja syövyttäviä kloorivety- ja kloorihöyryjä. Epikloorihydriini reagoi voimakkaasti alumiinin, sinkin, alkoholien, fenolien, amiinien ja orgaanisten happojen kanssa; tämä aiheuttaa palo- ja räjähdysvaaran.

EU:ssa on voimassa sitova työperäisen altistumisen raja-arvo, joka on 1,9 mg/m³ (Aikapainotettu keskiarvo (TWA)).

Mahdolliset vaarat

Epikloorihydriinin höyryjen hengittämistä pidetään pääasiallisena altistumisreittinä, mutta aine voi imeytyä merkittävästi myös ihon läpi. Lyhytaikainen altistuminen epikloorihydriinille voi aiheuttaa ärsytystä silmiin, hengitysteihin ja ihoon. Höyryn hengittäminen voi aiheuttaa astman kaltaisia reaktioita. Lisäksi epikloorihydriinin kanssa kosketuksiin joutuminen voi ärsyttää ja polttaa ihoa ja silmiä. Suurilla altistustasoilla voi esiintyä pahoinvointia, oksentelua, yskää, hengenahdistusta, keuhkotulehdusta, keuhkopöhöä, keskushermostoon kohdistuvia vaikutuksia sekä munuais- ja maksavaurioita. Toistuva tai pitkäaikainen altistuminen epikloorihydriinille voi aiheuttaa ihon herkistymistä. Lisäksi pitkäaikainen altistuminen epikloorihydriinille voi vaikuttaa munuaisiin, maksaan ja keuhkoihin sekä lisätä imusuonisto- ja verisoluja tuottavien kudosten syövän riskiä.

Mitä voit tehdä

Tehokkain tapa estää altistuminen on epikloorihydriinin korvaaminen esimerkiksi vaihtoehtoisilla epoksihartsien valmistusmenetelmillä, epoksihartsien korvaamisella eri sovelluksissa, kuten pinnoitteissa, Rakentamisessa, liimoissa, laminaateissa ja komposiiteissa, vaihtoehtoisilla glyseriinisynteesimenetelmillä ja epikloorihydriinielastomeerien korvaamisella. Jos epikloorihydriinin korvaaminen ei ole mahdollista eikä epikloorihydriinin käyttöä voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi.

Tehokkain tapa välttää altistuminen epiklooridriinille on kehittää ja käyttää suljettuja järjestelmiä. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi toteutettava teknisiä toimenpiteitä, kuten tehokas paikallinen poistoilmanvaihto, jota täydennetään työpaikan hyvällä ilmanvaihdolla sekä niiden tehokkuuden tarkistamisella, jotta varmistetaan, että altistuminen minimoidaan niin pitkälle kuin teknisesti on mahdollista.

Arvioi altistumista säännöllisesti tarkistaaksesi, ovatko käytössä olevat suojatoimenpiteet tehokkaita vai onko tarpeen toteuttaa lisätoimia. Työntekijöiden on oltava tietoisia altistumisen vaikutuksista, ja heidät on koulutettava säännöllisesti valvontatoimenpiteistä, joita tarvitaan epikloorihidriinin turvalliseen käsittelyyn altistumisen estämiseksi. Työterveyslääkärin mukaan ottaminen on suositeltavaa. Kannustetaan työntekijöitä ilmoittamaan varhaisista oireista. Lisäksi kaikkia työntekijöitä olisi ohjeistettava pesemään kätensä kunnolla ennen taukoa tai siirtymistä toiselle alueelle sekä pesemään itsensä ja vaihtamaan vaatteensa jokaisen työvuoron päätyttyä.

Varmista, että työntekijöillä on tarvittaessa riittävät henkilökohtaiset suojausmenetelmät, kuten suojavaatteet ja suojakäsineet. Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä ei pitäisi käyttää ainoana ehkäisevänä toimenpiteenä. Mahdollisimman monet edellä mainituista teknisistä ja organisatorisista toimenpiteistä on toteutettava etukäteen. Lisäksi varusteita valittaessa on otettava huomioon niitä käyttävien työntekijöiden anatomia, ja jos kyseessä on kasvojen säätöön perustuva hengityksensuojain, on erittäin suositeltavaa, että jokaiselle henkilölle tehdään sopivuuskoe.

Henkilökohtaisia suojausmenetelmiä tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja vain tilapäisesti sen jälkeen, kun mahdolliset tekniset ratkaisut on käytetty loppuun. Työntekijöiden olisi saatava tarvittavaa koulutusta ja tietoa henkilönsuojainten oikeasta käytöstä ja huollosta.

Viitteet: ECHA, CLP, IARC, ICSC, IOM.